Perheitä ilman lapsia tai lasten kanssa
Perheet ovat monimuotoisia. Osassa perheistä ei ole lapsia ja osaan tulee lapsia erilaisilla tavoilla. Tahattoman lapsettomuuden kokeneet joutuvat pohtimaan perheen käsitettä omakohtaisesti. Perheen käsite on moninainen, ja se vaihtelee kulttuureittain ja aikakausittain. Yhteistä erilaisille määritelmille on perheen rakentuminen pitkäaikaisen kiintymyssuhteen varaan. Lapseton ei ole perheetön. Perhe voi muodostua ihmisistä, jotka välittävät toisistaan ja haluavat elää yhdessä ja huolehtia toisistaan.
Jokainen luo perheensä ja määrittelee sen omilla ehdoillaan. Perheyhteisön jäsenet voivat koostua esimerkiksi puolisosta, ystävistä, omista vanhemmista ja lemmikeistä. Joissain perheissä on vain aikuisia ja joissain aikuisia ja lapsia.
Tahatonta lapsettomuutta kokeneisiin perheisiin on toivottu tai toivotaan lapsia. Mikäli syystä tai toisesta lasta ei saada, on päätettävä, halutaanko unelmaa lapsesta tavoitella toisin keinoin. Joillekin seuraava askel on hedelmöityshoidot. Yksin tai kaksin elävät voivat löytää uusia unelmia ja tavoitteita sekä elää täyttä elämää ilman omaa lasta.
Toisille läheiset suhteet sukulaisten ja ystävien lapsiin tai omiin kummilapsiin tuovat kaivatun ”lapsilisän” elämään. Sijaisvanhemmuus on tapa tarjota rakkautta ja kotiympäristö pienelle ihmiselle. Oma lapsi voi löytää tiensä perheeseen myös esimerkiksi adoption tai kumppanuusvanhemmuuden kautta.
Hedelmöityshoidot
Suomessa hedelmöityshoitoja säätelee laki hedelmöityshoidoista. Suomessa tehdään vuosittain reilu 14 000 hedelmöityshoitoa. Lahjasoluhoitojen osuus kaikista hedelmöityshoidoista on vuoden 2023 ennakkotietojen mukaan 24 %. (THL Hedelmöityshoitotilastot 2022–2023.)
Hedelmöityshoitoja ovat hormonihoidot (esimerkiksi ovulaation induktio), inseminaatio ja koeputkihedelmöitys eli IVF ja sen sovellus ICSI. Hoitoja voidaan tehdä omilla tai luovutetuilla sukusoluilla. Noin 17–18 prosenttia hoidoista johtaa lapsen syntymään.
Hedelmöityshoitoja Suomessa tarjoaa julkinen terveydenhuolto sekä yksityiset lapsettomuusklinikat. Lue lisää lapsettomuushoidoista ja niihin hakeutumisesta täältä: Lapsettomuuden hoito potilaalle.
Sijaisvanhemmuus
Jos sen perheen vanhemmilla, joille lapsi on syntynyt, on vaikeuksia tarjota lapselleen turvallinen ja tasapainoinen elinympäristö, voidaan lapsi sijoittaa kodin ulkopuolelle laitos- tai perhehoitoon. Perhehoito tarjoaa lapselle mahdollisuuden kokea vakaata perhe-elämää sekä luoda läheisiä ihmissuhteita.
Lasten sijaisvanhemmuuksia on eri mittaisia. Tarjolla on myös esimerkiksi lomitus- ja tukiperhetoimintaa. Sijaisvanhemmat koulutetaan eikä heiltä edellytetä tiettyä koulutus- tai työtaustaa. Sijaisvanhempi voi olla myös lapsen sukulainen tai muu läheinen.
Suomessa on vuosittain noin 18 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta, joista sijaisperheisiin on sijoitettuna noin puolet. (THL tilastoraportti huostaanottojen määrästä 2021.)
Lisää tietoa sijaisvanhemmuudesta löydät omasta kotikunnastasi, Perhehoitoliiton, SOS-lapsikylän ja Pelastakaa lapset ry:n sivuilta.
Adoptio
Suomessa adoptiohakijan tulee olla vähintään 25-vuotias. Jos adoptoitava on alaikäinen, hakija ei saa olla 50 vuotta vanhempi. Adoptiovanhemmalla ja lapsella saa olla korkeintaan 45 vuoden ikäero. Ikärajoista voidaan poiketa ainoastaan adoptiolaissa mainituissa erityistapauksissa. Adoptoida voi yksin tai yhdessä aviopuolison kanssa. Avoliitossa elävät eivät voi adoptoida yhdessä. (Valvira Adoptioprosessi.)
Adoptioprosessi alkaa aina adoptioneuvonnalla, jonka aikana perhe saa tietoa adoptioprosessista, adoptioon liittyvästä lainsäädännöstä ja oikeudellisista kysymyksistä. Adoptiota säätelee suomalainen lainsäädäntö sekä kansainvälisten adoptioiden osalta myös lapsen syntymämaan laki sekä YK:n lasten oikeuksien sopimus ja Haagin sopimus.
Lue lisää adoptioprosessista Adoptioperheet ry:n sivuilta.
Sijaissynnytys
Simpukka tekee vaikuttamistyötä ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimiseksi Suomessa. Simpukan kokoaman laajan sijaissynnytykseen liittyvän tietopankin löydät täältä: Sijaisynnytys, Simpukka ry:n tietopankki.
Sijaissynnytykseen tähtäävät hoidot ovat Suomessa kiellettyjä hedelmöityshoitolain nojalla. Jotkut hakeutuvat sijaissynnytykseen tähtääviin hoitoihin ja kaupallisiin sijaissynnytysjärjestelyihin ulkomaille. Näihin järjestelyihin voi liittyä erilaisia ongelmia, joista keskeiset liittyvät syntyvän lapsen ja aiottujen vanhempien juridiseen asemaan ja eettisiin kysymyksiin koskien erityisesti sijaissynnyttäjän asemaa.
Tietoa järjestelyistä, mahdollisuuksista ja oikeudellisista kysymyksistä voi olla vaikeaa löytää, sillä niin lainsäädäntökenttä kuin hoitojen käytännöt vaihtelevat huomattavasti eri maiden välillä.
Kumppanuusvanhemmuus ja apilaperheet
Kumppanuusvanhemmuuskäsitteellä kuvataan tilanteita, joissa vanhemmuutta jaetaan alusta alkaen suunnitelmallisesti vanhemmuuskumppanien välillä. Kumppanit eivät ole keskenään pari- tai rakkaussuhteessa.
Kumppanuusvanhemmuusperheitä kutsutaan apilaperheiksi. Apilan lehdet kuvaavat lapsen saaneita. Kolmiapilaperheessä lapsella voi olla kaksi kotia, joista toisessa on esimerkiksi itsellinen mies ja toisessa naispari. Neliapilaperheessä koteja on kaksi ja välittäviä aikuisia neljä, jotka ovat esimerkiksi miespari ja naispari.
Usein kumppanuusvanhempina toimivat ystävykset tai toisensa kumppanuusvanhemmuusfoorumeilta löytäneet lasta toivovat vanhemmuuskumppanit.
Keskeistä on, että vanhemmuutta suunnittelevat ja vanhemmiksi tulevat sopivat kattavasti erilaisista asioista lähtien siitä, kuinka raskaus toivotaan saatavan alulle, siihen, kuinka vanhemmuutta jaetaan, missä lapsi asuu, kuinka arjessa toimitaan ja miten ristiriitoja ratkotaan.
Tutustu Sateenkaariperheet ry:n Kumppanuusvanhemmaksi-hankkeen verkkosivuihin: kumppanuusvanhemmaksi.fi. Sivuilla on tietoa muun muassa apilaperheiden perustamisesta, juridiikasta ja vanhemmuudesta.