Käsi enkelin kädessä

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, keskenmeno, lapsellinen lapseton

Esikoisen jälkeen elimme useamman vuoden puolisoni kanssa lapsettomuudesta kärsien. Kärsimme lapsettomuudesta omalla tavallamme edelleen. Vuosien varrelle mahtui myös keskenmeno. 

Pohdimme pitkään, jatkammeko yhdessä, jos emme saa enää lapsia vai olemmeko kolmihenkinen perhe. Keskenmenon jälkeen jokin sisälläni särkyi tuhansiksi palasiksi. Niitä palasia keräilen vielä tänäkin päivänä ja todennäköisesti koko loppuelämäni.

Tunsin pahimpina hetkinä itseni todella mitättömäksi: olinko edes olemassa. Miten voin kohdata puolisoni, kun olen epäonnistunut, emmekä välttämättä tule saamaan enää lapsia? 

Syke oli ihaninta

Meidän pitkään toivomamme lapsen sydämen sykkeen näkeminen oli ihaninta, ja monitorin näkeminen ilman sykettä oli siinä hetkessä kamalinta, mitä voi nähdä. 

Vauvauutiset ympärillä kerta toisensa jälkeen musersivat. Miksi meille ei suotu vauvaa? 

Välttelin ihmiskontakteja, kunnes ymmärsin, mitä minun on tehtävä. Pyrin muuttamaan kaiken negatiivisen positiiviseksi. Aloin jakamaan tietoa lapsettomuudesta, keskenmenosta, omista kokemuksistani. Matkan varrella opin tuntemaan itseäni paremmin ihmisenä, en ole pelkkä ihmisraunio, olen paljon muutakin. 

Janosin tietoa ja halusin vaikuttaa, kertoa ihmisille, etteivät he todellakaan ole asian kanssa yksin.

Meidän lapsettomuuden aika kulkee mukanani koko loppuelämäni. Kyseinen ajanjakso on kohdaltani ohi, saimme vielä kaksi ihanaa lasta, mutta se ei tee lapsettomuuden kokemusta yhtään helpommaksi tai vähäpätöisemmäksi.  Ajoittain palaan miettimään aikaa vaikeiden asioiden äärellä. Se ei edelleenkään ole helppoa. 

Hymyilen, mutta silmien taakse kuitenkin kätkeytyy paljon painavia ajatuksia ja sanoja, käsiteltyjä ja käsittelemättömiä tunteita. Pidän käteni myös aina meidän pienen enkelimme kädessä.

Sonja