Toive toisesta
Tarinoita lapsettomuudesta: sekundaarinen lapsettomuus, PCOS-diagnoosi.
Vaikka minulla onkin lapsi, äidiksi tuleminen vei minulta vuosia.
Olen äärettömän kiitollinen siitä, että saan kutsua itseäni äidiksi – ja että elämä lopulta yllätti minut 3,5 vuoden yrityksen jälkeen.
Silti tiedän, miltä tuntuu, kun vanhemmuus ei ole itsestäänselvyys. Tiedän myös, miltä tuntuu, kun joskus huonoina päivinä tekisi mieli lähettää lapsi raketilla kuuhun.
Tiedän, miltä tuntuu, kun muut tekevät johtopäätöksiä äitiydestäni tai kasvatustavoistani, vaikka eivät tunne arkemme taustaa tai haasteita. Teen silti parhaani – joka päivä.
Tiedän, miltä tuntuu, kun kysellään: ”Milloin teille tulee lapsia?” tai ”Ootko jo raskaana?” ymmärtämättä, että joillekin se voi viedä vuosia.
Tiedän, kuinka turhauttavaa on tehdä vuodesta toiseen negatiivisia raskaustestejä, kun kuukautiset ovat viikkoja myöhässä hormonihäiriöiden vuoksi – eivät raskauden.
Tiedän, miltä tuntuu, kun raskaus ei jatku onnellisesti loppuun, toiveista huolimatta.
Tiedän, miltä tuntuu, kun sanotaan: ”Ei käy kateeksi sun tilannetta” tai ”Älä stressaa, tai edes mieti koko asiaa.” Joidenkin on selvästi vaikea asettua toisen asemaan varsinkaan, jos ei ole kokenut haasteita lapsen saamisessa.
Tiedän, miltä tuntuu, kun oma keho ei toimi kunnolla ilman lääkitystä silloin, kun toiveena on lapsi. Negatiivisilta tunteilta omaa kroppaa kohtaan on vaikea välttyä siinä kohtaa.
Tiedän, miltä tuntuu, kun sanotaan: ”Onhan sulla jo yksi lapsi.”
Kyllä on ja olen hänestä äärettömän kiitollinen. Mutta perhe ei silti tunnu vielä valmiilta. Jokaisella on oikeus toivoa ja haaveilla siitä, millainen oma perhe voisi olla.
Näillä näkymin toivon, että saan vielä lapsen tai lapsia.
Sain 28-vuotiaana PCOS-diagnoosin (monirakkulainen munasarja) ja siitäkin tiedetään vielä yllättävän vähän.
Minulla on koko elämäni ollut suhteellisen epäsäännöllinen kierto ja munasarjoihini ei ollut vielä puhjennut rakkuloita, kun sain esikoiseni. Nyt pelkään, että mahdollisuuteni saada lapselleni sisarus on vieläkin huonompi.
Lisäksi netissä lukee paljon stressaavia asioita tästä diagnoosista.
Monesti olen myös kuullut sanottavan, että jos ensimmäinen lapsi oli vaikea saada, niin toinen lapsi tulisi helpommin. Tähän asti tie on ollut ihan yhtä kivinen.
Lapsettomuus on kipeä aihe. Sitä ei pidä vähätellä. Usein paras tuki on olla läsnä ja kuunnella.
Nimimerkki Anonyymi.
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on Suomen ainoa tahattoman lapsettomuuden asiantuntijaorganisaatio. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. Simpukka pitää lapsettomien puolia ja työskentelee sen eteen, että huomenna asiat olisivat paremmin.