Adoptioprosessin haastavuus
Tarinoita lapsettomuudesta: adoptio ja päätöksenteko.
Joka paikassa uutisoidaan, kun syntyvyys on heikkoa. Samaan aikaan leikataan lapsiperheiltä ja joka paikasta.
Miten päättäjät luulee, että kohta kukaan haluaa tänne tehdä lapsia. Hyvä, jos on varaa elättää itsensä ja puolisonsa.
Mutta lapsia olisi tehtävä.
Tiedättekö miten nämä otsikot satuttaa uutistulvassa? Ette varmaan. Oletteko edes pienen hetken elämässänne uhrannut aikaa sen miettimiseen, että mitä jos on ihminen, joka ei saa lasta, eikä ole mahdollisuutta saada?
Minä haluisin lapsia, en saa.
Minä tekisin lapsia, mutta en pysty, kun ei ole kohtua.
Meillä olisi omakotitalo, koiria, rakkautta ja aikaa annettavaksi lapselle. Mutta meillä ei ole lasta.
Meillä olisi kaikki ihanat edellytykset hoitaa lasta, rakastaa häntä omanamme, luoda hänelle turvallinen ympäristö kasvaa ja pysyvät ihmissuhteet. Oltaisiin ihan normaaleja ihmisiä. Molemmilla vakityöt, perus duunarityötä, mutta hyvätuloisia. Tuettaisiin välejä biologiseen sukuun sekä ohjattaisiin harrastuksiin ja luonnossa liikkumiseen.
Onko se todella epärealistista?
Eikö kukaan halua tätä lapselleen enää?
Haluisimme vauvan, jota rakastaa, kasvattaa terveellä maalaisjärjellä ja luoda hänelle upean alun elämään, mitä ei ehkä hänen syntymävanhempansa voi tarjota hänelle syystä tai toisesta.
Meillä olisi ollut jo kuusi vuotta valmiina lastenhuone pinnasänkyineen, pehmoleluineen ja neutraaleine vaatteineen.
Meillä on kaikki valmiina lapselle, jota meille ei ole vielä suotu.
Ymmärrän, että syntymävanhemmat päättävät pitkälti lapselleen sopivat olosuhteet adoptioperheestä.
Ainoa toiveeni on, että kunpa joku toivoisi juuri meidän kaltaista perhettä lapselleen.
Sitä ihmettelen, miksi lapsia ohjataan sijaisperheisiin ja rikkonaiseen elämään, jos tiedetään ettei vanhemmat kykene tai halua lastansa hoitaa? Miksi laki katsoo, että se on lapsen etu?
Miten rikkonainen lapsuus on lapsen etu?
Eikä aina sijaisperhe ole huono valinta. Mutta miksi aina tuntuu siltä, että adoptio on viimeinen vaihtoehto?
Miksi me lapsettomat emme ansaitse lasta ja mahdollisuutta perheellistyä?
Ennemmin näkisin adoption lapsen edun kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi, jossa hän saa pysyvän kodin.
Mutta mistä minä tietäisin.
Tässä omaa adoptiolastani odotellen turhautuneena Suomen byrokratiaan 7,5 vuotta.
Nimimerkki Haaveissa Adoptio
Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.
- Tarinoita lapsettomuudesta kirjoitusohjeet ja lomake.
- Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
- Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.