Mistä tietää tarvitsevansa psyykkistä tukea keskenmenon jälkeen ja mistä sitä saa?

Lähtökohtaisesti psyykkistä tukea tulisi tarjota kaikille keskenmenon kokeneille asian tullessa terveydenhuollossa esiin, raskauden kestosta riippumatta. Kliininen kokemus kuitenkin kertoo, että näin ei valitettavasti käytännössä aina toimita, joten keskenmenon kokeneet saattavat itse joutua arvioimaan tuen tarvettaan ja etsimään tahon, jolta helpotusta oloon voisi saada.

Mikäli siis olet läpikäynyt keskenmenon ja pohdit jälkikäteen henkistä jaksamistasi, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

1. Keskenmeno on todellinen menetys, jonka käsittelyyn liittyy surua. Mikäli siis koet keskenmenon jälkeen fyysisten oireiden ohella myös surullisuutta, kaipausta, tyhjyyden tunnetta tai muita voimakkaita tunteita, pyri sallimaan ne itsellesi vaatimatta itseltäsi tavanomaista toimintakykyä. On täysin luonnollista surra menetystä ja ottaa aikaa siitä toipumiseen.
2. Menetyksen jälkeen on normaalia, että tapahtunut pyörii mielessä paljon ja toimintakyky ei välttämättä ole hyvä ensimmäisten päivien tai viikkojen aikana. On kuitenkin hyvä pyrkiä palaamaan arkeen heti, kun se fyysisen palautumisen ja emotionaalisen kuormituksen puolesta on mahdollista. Normaalisti etenevän suruprosessin aikana on usein mahdollista tehdä työtä ainakin kevennetysti, ja tavalliset arjen toiminnot usein edesauttavat palautumista. 
3. Suruprosessi ei välttämättä kuitenkaan etene toivotulla tavalla, jolloin on hyvä tunnistaa mahdolliset traumaattisen stressin merkit. Mikäli keskenmenon jälkeen vielä kuukauden kuluttua menetys pyörii mielessä jatkuvina muistikuvia, hetkellisinä voimakkaina takaumina tai koet voimakasta ahdistuneisuutta tilanteissa, jotka muistuttavat menetyksestä, on syytä epäillä traumareaktiota. Muita mahdollisia traumaoireita ovat mm. painajaisunet, jatkuva psyykkinen herkistyminen, yli- tai alivireys, muistivaikeudet ja pyrkimys vältellä keskenmenosta muistuttavia tilanteita.
4. Keskenmeno on voinut olla puolisolle yhtä lailla traumaattinen tilanne, joten oireita voi esiintyä myös heillä. 

Mikäli edellä kuvatun kaltaista psyykkistä huonovointisuutta, selittämättömiä fyysisiä oireita tai muita itseä tai läheisiä huolestuttavia piirteitä esiintyy vielä useita viikkoja menetyksen jälkeen, on täysin perusteltua ja järkevää hakea tilanteeseen keskusteluapua mielenterveyden ammattilaiselta. Asia kannattaa ottaa puheeksi terveyskeskuksessa, työterveydessä tai neuvolassa, mikäli sinne kontakti oli olemassa. Lapsettomuushoidoissa käyneiden kannattaa kysyä psyykkisen hoidon mahdollisuuksista klinikaltaan.

Joka kunnassa terveydenhuollon työntekijöiden tulee tietää, mistä keskenmenon jälkeisistä psyykkisistä oireista kärsivät saavat asianmukaista hoitoa. Yksityissektorilla toimiville lapsettomuusterapeuteille ajan saa varmasti – meidän yhteystietomme löytyvät Simpukka ry:n terapeuttiluettelosta. Yksityisten psykoterapeuttien käyntejä varten voi mahdollisesti saada kunnasta maksusetelin tai korvauksen oman terveysvakuutuksen kautta. Pidempiaikaisesta hoidosta hyötyvät voivat saada käynteihin Kelan tuen.

Psyykkisen avun saaminen keskenmenon jälkeen voi olla erityisen tärkeää tahattomasta lapsettomuudesta kärsiville, joilla pitkäaikaista stressiä on saattanut olla jo pitkään ennen raskauden alkamista ja uuden raskauden yrittäminen voi vaatia taas paljon. Psyykkisen tuen  hakemisessa ei näin ollen kannata viivytellä, jotta voimia ei turhaan kulu hoidettavissa olevien oireiden kanssa selviytymiseen. Printtaa vaikka tämä teksti mukaan tueksesi, kun lähdet hakemaan apua!   

Mirka Paavilainen

Psykologi, psykoterapeutti