Tahattomasta lapsettomuudesta Yksi viidestä -kirjan kirjoittanut Reeta Ahola: ”Bonusvanhemman lapsettomuussurua vähätellään”
Teksti ja kuvat Hanna Parviainen, Lapsettomien yhdistys Simpukka ry
Reeta Aholan elämässä on lukuja, jotka eivät ole päätyneet iloisiksi luvuiksi: lapsitoivetta 13 vuotta, raskauksia kolme, keskenmenoja kolme ja lapsettomuushoitoihin menneitä euroja lähes 10 000. Reetan tuore Yksi viidestä -teos kertoo lapsettomuushoidoista ja lopullisen lapsettomuuden kivusta bonusvanhemmuuden keskellä.
Kun Simpukan hallituksessa vaikuttava Reeta Ahola oli lapsi, hänellä on Barbie-nukke, jolla oli vauva mahassa. Kun Barbien pullean mahan pyöräytti ympäri, mahasta tuli esiin pikkuinen vauva. Barbie-äidin maha oli jälleen litteä ja sylissä oli ihana pikkuinen.
Raskaus-Barbie ja muut nuket olivat tärkeitä Reetalle leikki-iästä aina teini-ikään asti. Hän haaveili leikeissään äitiydestä.
Reetan rippijuhla vuonna 1997 oli hieno ja iloinen. Oli vieraita ja lahjoja. Juhlasankari havahtui miettimään ajatuksissaan tulevaisuuttaan nuorelle Reetalle tyypillisillä sanavalinnoilla.
– Ajattelin, että vituttaa vaan saanko koskaan miestä ja kahta-viittä lasta.
Myöhemmin puoliso löytyi. Reeta meni naimisiin 26-vuotiaana ja alkoi pian toivoa lasta.
Kuuden vuoden yrittämisen jälkeen raskaustesti oli vihdoin positiivinen. Valtava onni vaihtui pian suureksi järkytykseksi keskenmenoon. Pari erosi jonkin ajan kuluttua keskenmenon jälkeen.
Kun Reeta alkoi myöhemmin jälleen tapailla miehiä, hän halusi tietää heti, haluaako mahdollinen tuleva kumppani lapsia. Löytyi mies, joka oli kaikin puolin sopiva ja hyvä tyyppi. Hänellä oli 2- ja 4-vuotiaat lapset, ja hänen täytyi hieman pureskella lapsitoivetta. He alkoivat seurustella, mutta päätyivät hetken kuluttua kuitenkin eroamaan.
– Puolen vuoden kuluttua palasimme yhteen, kun hän halusi sittenkin minut ja samalla yhteisen lapsenkin.
Elämä uusperhearjen ja lapsitoiveen keskellä alkoi.
Yllättäen raskaus alkoi nopeasti, mutta päättyi valitettavasti keskenmenoon. Se oli musertavaa.
Lapsettomuushoitojen hintalappu 10 000 €
Kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen he joutuivat pettymään, kun raskaus ei alkanut. Seuraavia vuosia hallitsivat raskaat lapsettomuushoidot.
Lapsettomuushoidoissa saatiin kerättyä 18 munarakkulaa. Munasolujen keräyksen jälkeen tuli vakava hyperstimulaatio, joka vaihtui neljän kuukauden sairastelukierteeksi.
Saatiin kuitenkin täydellisiä alkioita. Missään ei näyttänyt olevan mitään vikaa.
Ja sitten lopulta onnistikin!
Tapahtui jälleen se, mitä he eniten pelkäsivät. Keskenmeno toi raastavan surun ja tuskan.
Oli pakko pitää taukoa ja keskittyä hengittämään. Välillä tauot venyivät vuodenkin mittaisiksi.
Reeta Aholan Yksi viidestä (Momentum Kirjat 2024) kertoo tahattoman lapsettomuuden surusta uusperhearjen keskellä. Teos on tarkoitettu tahattomasti lapsettomille ja heidän läheisilleen sekä henkilöille, joille aihepiiri on uusi.
”Emme enää jaksaneet”
Hoitojen aikataulut rajoittivat arkea ja lomia, ja rahaa paloi lähemmäksi 10 000 euroa.
Oli kulunut jo 13 vuotta, joiden aikana Reeta Ahola oli tullut vain kolme kertaa raskaaksi ja joutunut kokemaan aina keskenmenon. Syytä tahattomalle lapsettomuudelle ja keskenmenoille ei löytynyt.
– Totesimme, että oli pakko tehdä päätös ja lopettaa. Emme jaksaneet enää elää odotustilassa. Ymmärtävätkö lääkärit, millainen taakka on olla hoidoissa? Ymmärtävätkö he, mihin hoidoissa olevan pitää pystyä venymään, kysyy Reeta.
Lapsettomuushoidot päättyivät tuloksettomina vuonna 2021 Reetan ollessa 39-vuotias. Käteen jäi pohjaton suru ja keskenmenoissa menetettyjen lasten muistoksi otettu tatuointi.
– Ajattelin, että olin kuin raskaus-Barbie. Raskausmaha kääntyi aina litteäksi, mutta siellä ei ollutkaan lasta, sanoo Reeta surullisena.
Reeta Aholan kokemukset piirtyivät kirjaksi
Päätös hoitojen lopettamisesta ei ollut helppo.
– Unelmani särkyi, kun en saanut kokea raskautta loppuun asti. Jäin paitsi kaikista lapsen kehitysvaiheista. Adoptio ei tuntunut omalta, koska haaveilin biologisesta vanhemmuudesta.
Hoitojen loppuminen vahvisti ajastusta vertaistuen jakamisen tärkeydestä. Reeta Ahola alkoi julkaista ajatuksiaan lapsettomuusaiheisella TikTok-tilillä sekä kirjoittaa ajatuksia ylös.
Tahattoman lapsettomuuden kokemukset, tunteet ja ajatukset alkoivat piirtyä teksteiksi ja tekstit kirjan käsikirjoitukseksi.
Puolentoista vuoden kuluttua teksteistä rakentunut Yksi viidestä -niminen teos oli valmis. Syntyi henkilökohtainen tarina siitä, miten lapsuuden unelma äitiydestä mureni vuosien yrittämisen aikana. Yksi viidestä kertoo siitä, millaista on kohdata elämän suurin kipu selittämättömän lapsettomuuden äärellä. Kirjan sivuilla kulkee tarina bonusvanhemmuuden ilosta ja toiseuden tunteesta, lapsettomuuden surusta ja elämän ennakoimattomuudesta.
Kirjan valmistuttua Reeta lähetti sen useille kustantamoille, joista erityisesti Momentum Kirjat piti aihetta tärkeänä ja merkityksellisenä ja halusi ehdottomasti julkaista sen.
Yksi viidestä -teoksen julkaisua juhlittiin 30. toukokuuta Helsingissä.
– Kirjan kirjoittaminen oli lapsitoiveprosessin tietynlainen päätepiste. Tuli tosi vapautunut olo. Toivon, että joku voimaantuu kirjasta ja samaistuu. Kirja auttaa lapsettomia ja läheisiä ymmärtämään lapsettomuuden kokemusta ja sitä, että lapsettomuudesta voi selvitä. Tämä on tarina minusta myös bonuslapsiani varten, Reeta sanoo.
Reeta Ahola signeerasi kirjoja Yksi viidestä -teoksen julkaisujuhlassa Helsingissä 30.5.2024.
Onnen ja surun arki
Reetan bonuslapset ovat kasvaneet 12- ja 14-vuotiaksi. Hän kuvaa bonusvanhemmuutta ristiriitaiseksi. Hän elää lapsiperhearjen onnen ja haasteiden keskellä ja on silti samalla lopullisesti lapseton.
Reetan lapsettomuuden surua on vähätelty sanomalla, että hän valittaa turhaan, kun onhan hänellä kaksi lasta.
– Yhteiskunta arvostaa ja ihailee vain biologista vanhemman ja lapsen suhdetta. Olen aina se ulkopuolinen aikuinen. Koen huonommuutta ja riittämättömyydentunnetta. Koen, että omaa rooliani ei arvosteta, mutta tiedostan, että oma sisäinen ääneni on kriittinen oman roolini suorittamisesta.
Reeta on vastuussa lapsista tasavertaisena vanhempana, mutta ei esimerkiksi lasten ollessa pieniä voinut varata lapsille lääkäriaikoja, koska hänen henkilötunnustaan ei ole yhdistetty lasten tietoihin. Hän joutui myös käymään keskusteluja siitä, onko oikeutettu hoitamaan sairasta bonuslasta kotona, kun ei ollut juridinen vanhempi.
– Bonusvanhemmuus on erilaista kuin biologinen vanhemmuus. Koen valtavaa kipua lapsettomuudestani ja samalla kipua, kun lapset lähtevät meiltä äitinsä luokse.
Arjen onnea tuo tieto siitä, että hän on lapsille tärkeä ja on usein aikuisista se, jota lapset herkimmin tottelevat. Lapsilla on kolme vanhempaa: äiti, isä ja äpy. Äpy on lasten Reetalle antama äitinimi, jota muutkin aikuiset käyttävät.
Reetan kädessä olevassa tatuoinnissa on elämänviiva, jonka matkalla on kolme keskenmenoa. Niiden keskellä on kuvattuna bonuslasten voimaeläimet panda ja siili. Tuorein lisäys tatuointiin ovat ilotulitukset. Ne kertovat, että elämä jatkuu, vaikkakin erilaisena.
Elämään kuuluu tuoreen kirjan lisäksi muutakin hyvää: Reeta osti juuri puolisonsa kanssa kesämökin. Muitakin unelmia on.
– Olisi hienoa kirjoittaa fiktiivinen romaani, joka kertoo uusperhe-elämästä, hän haaveilee.
Lue myös tiedote 4.9.2023: Bonusvanhemman lapsettomuussurua vähätellään: ”Onhan teillä jo lapsia”
Lapsettomien yhdistys Simpukka
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on Suomen ainoa tahattoman lapsettomuuden asiantuntijaorganisaatio. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. Simpukka pitää lapsettomien puolia ja työskentelee sen eteen, että huomenna asiat olisivat paremmin.