Toive pikkusisaruksesta

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, hedelmöityshoidot, sekundaarinen lapsettomuus.

Esikoisemme sai alkunsa luonnollisesti ja melko nopeasti. Raskaus meni hyvin, lapsi syntyi pään koon vuoksi sektiolla ja koska oli perätilassa. Toivuin nopeasti sektiosta.

Meillä on aina ollut toive kahdesta yhteisestä lapsesta. Ehkäisy jäi pois, kun esikoinen täytti vuoden. Aikaa kului, mutta menkat vaan tulivat joka kuukausi. 

Lopulta pari vuotta yritettyämme hakeuduimme hoitoihin. Julkisella tarjottiin kolme inseminaatiota. Niistä ei tullut tulosta. Nyt yritystä on takana kolme vuotta, ja olemme menossa IVF-hoitoon.

Ei selitystä lapsettomuudelle 

Meistä kummastakaan ei ole löytynyt mitään selitystä lapsettomuudelle. Se tässä toisaalta on hankalaa ollutkin, että miksi raskaaksi tulo ei silti onnistu. IVF-hoito siinä mielessä pelottaa, että siitä aiheutuva pettymys tulee romahduttamaan aiempaa kovemmin. Ja kun ei ole mahdollista jatkaa hoitoja jo taloudellisistakin syistä.

Tunteet asiaan liittyen aaltoilee. Kovin pettymys iski ensimmäisen epäonnistuneen inssin jälkeen. Seuraavat kaksi oli helpompia. Olen myös sysännyt tietyt tunteet syrjään ja keskittynyt muihin asioihin. Se on voinut olla haitallistakin, mutta toisaalta saattanut myös pelastaa.

Meidän matka on siis vielä kesken, ja suurimpana tietysti toive, että vielä onnistuttaisiin. Tuntuu, etten uskalla ajatella vielä kovinkaan pitkälle. Päivä kerrallaan eteenpäin. Toisaalta tämä on saanut arvostamaan esikoista entistäkin enemmän, että olemme jo biologisen lapsen saaneet, kun niin monet ei ole lainkaan yhtä onnekkaita.

Haaveissa toinen