Toivosta ja pettymyksestä

Tarinoita lapsettomuudesta: keskenmenot, lapseton työelämässä.

Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, mutta jotenkin on ollut selviö, että haluaisin lapsia, ehkä kolme tai neljä. Ensin kuitenkin piti hoitaa opiskelut valmiiksi ja asettua työelämään, matkustella. Lopulta aika alkoi käydä vähiin, sillä olin päättänyt, että haluan ensimmäisen lapsen ennen kuin täytän 30 vuotta – olen aina ollut kova aikatauluttamaan elämääni. 11 kuukautta ennen syntymäpäivää oli siis hyvä aika jättää ehkäisy pois. 

Lähipiiristämme olimme kuulleet, kuinka lapsen teko oli ollut yllättävän helppoa ja raskaaksi oli tultu ensimmäisestä kierrosta. Meille lasta ei alkanut kuitenkaan kuulua. Viiden kuukauden yrittämisen jälkeen mukaan tulivat ovulaatiotestit. Niistä selvisi, että otollisin aika onkin myöhemmin kuin kierronseurantasovellus arvioi. Mikä helpotus: nyt vain huomioimme tämän seikan ja pian alkaa tapahtua. Paitsi ettei alkanut. Yhdeksän kuukauden yrityksen jälkeen hakeuduimme tutkimuksiin yksityiselle: selittävää syytä ei löytynyt.

Hetken kestänyt ilo

Pian kuitenkin raskaustesti yllättäen näytti spontaanisti plussaa. Työnkuvani vuoksi asiasta täytyi kertoa heti seuraavana päivänä töissä. Hauska sattuma oli, että myös työkaverini oli tehnyt samana päivänä positiivisen raskaustestin. Iloani kesti viikon ajan. Yhtenä iltapäivänä töistä lähtiessä, päivää ennen 30-vuotissyntymäpäiväjuhliani, vessassa käydessä paperiin tuli verta. Luin, että se voi olla normaaliakin. Kun vuotoa oli jatkunut pari viikkoa ja minun oli määrä lähteä ulkomaille kahdeksi viikoksi koulutukseen, tilanne täytyi tarkastaa. Ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno H5+6. Sain lääkettä suun kautta ja lähdin suunnitellusti reissuun. 

Vuoto jatkui kuukautisvuotoa vastaavana, kunnes matkan toiseksi viimeisenä päivänä, kun meidän puolisoni kanssa piti tutustua Amsterdamin nähtävyyksiin, se yhtäkkiä runsastui. Housut kastuivat siteen läpi. Ostin imukykyisimpiä yösiteitä, mutta silti puolen tunnin välein piti etsiä kahvila, ravintola tai pubi, jonka vessaan pääsi vaihtamaan läpimärän siteen. Silti vielä toisetkin housut kastuivat päivän aikana, onneksi minulla oli useammat mustat housut. Ajatukset haarovälissäni kiersimme suunnitellusti Van Gogh -museon, Anne Frankin talon ja kanaaliristeilyn.

Suomessa olisin varmaan hakeutunut naistenpolin päivystykseen, mutta ulkomailla kynnys oli isompi. Vuoto onneksi rauhoittui seuraavana päivänä. Keskenmeno kesti kaikkiaan kaksi kuukautta. Päästiin lopulta aloittamaan alusta. Uusi raskaus ei ole alkanut, kun keskenmenon ”valmistumisesta” on kymmenen kuukautta. Pian pääsemme aloittamaan lapsettomuushoidot julkisella puolella.

Vaikeiden tunteiden tunnistamisesta

Eräänlainen virstanpylväs oli Simpukkaan liittyminen: ajattelin, kannattaako minun liittyä, jos tulenkin heti sen jälkeen raskaaksi. No en tullut. Jäsenyys konkretisoi sen, että myönsin itselleni kärsiväni tahattomasta lapsettomuudesta. Lapsettomuus on nostanut esiin kaikki negatiivisimmat ihmismielen tunteet: katkeruuden, kateuden, surun, vihan, toivottomuuden, itseinhon, itsesäälin, häpeän. Kun samana päivänä kanssani positiivisen raskaustestin tehnyt työkaveri synnytti esikoisensa, mietin sitä, millaista meilläkin olisi voinut olla, jos asiat olisivat menneet toisin.

Lapsettomuuden kokemus on saanut myös pohtimaan lapsettomuushoitojen ja lapsien hankkimisen eettistä puolta. Emmekö ole sopiva pari toisillemme biologisesti? Jos joskus saamme lapsen, onko seuraavan sukupolven entistä vaikeampi saada lapsia, kun periytämme ongelmamme eteenpäin? Mitä jos kaiken tämän kärsimyksen jälkeen saamamme lapsi onkin vakavasti sairas – olisiko silloin elämä ollut parempaa kahdestaan? Kannattaako tähän maailmaan, joka kärsii ylikansoituksesta, luontokadosta, ilmastonmuutoksesta ja nuorten pahoinvoinnista, tuoda enää lisää lapsia?

Näistä huolista huolimatta meissä elää vielä toivo, joka saa jatkamaan yritystä: ehkä itsekäs, ehkä naiivi, mutta pinnalla pitävä toivo, joka saa luottamaan, että mekin vielä saamme lapsen, ja että tämä maailma pystyy tarjoamaan hänellekin hyvän elämän.

Nimimerkki Vuokko

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.