Tyhjän sylin rukoushetki lohduttaa

Teksti Riitta Granfelt, kuvat Canva ja Mira Kohijoki.

Teksti on julkaistu ensin Lapsettomien yhdistys Simpukan Simpukka-lehdessä 4/2022.

Seurakuntien järjestämät Tyhjän sylin tilaisuudet ovat matalan kynnyksen hengellisiä tilaisuuksia, jotka kutsuvat tahattomasti lapsettomia, lapsen menettäneitä tai muusta syystä tyhjää syliä surevia saamaan lohtua. Tilaisuuksiin voi osallistua anonyymisti eikä osallistuminen edellytä kirkkoon kuulumista.

yksyisenä lauantai-iltapäivänä Espoonlahden seurakunnan Soukan kappelia valaisevat isot valkoiset kynttilät punaisten ruusujen reunustamina. Pienet tuikkulyhdyt loistavat alttarilla. Jokainen Tyhjän sylin rukoushetkeen osallistuja saa kappelin ovella henkilökohtaisen tervetulotoivotuksen ja tuohuksen sytytettäväksi oman syntymättömän tai kuolleen lapsensa muistoksi, lohduksi erityiseen kipuun.

Rovasti Leena Santaharju ja pastori Mira Kohijoki lukevat rukouksen kaltaisia lempeitä runoja ja lyhyitä tekstiotteita Raamatusta.

Ensimmäinen kynttilä sytytetään niille lapsille, jotka ovat eläneet vain toiveissa ja ajatuksissa. Toinen kynttilä syttyy raskausaikana hellyydellä vaalituille lapsille, jotka eivät koskaan nähneet päivänvaloa. Kolmas kynttilä palaa niiden lasten muistolle, jotka kuolivat aivan liian varhain. Neljäs kynttilä tuo valoa aborttiin päätyneiden ihmisten suruun. Piano- ja viulumusiikki syventää runojen ja tekstiotteiden sanomaa.

Läsnäolija voi yhtyä rukouksiin tai hiljentyä omiin ajatuksiinsa. Kenenkään uskon mittareita tai kirkon jäsenyyttä ei kysellä. Jokaisen suru, kipu ja kaipaus ovat henkilökohtaisia eikä omaa kokemusta tarvitse jakaa sanallisesti kenenkään kanssa.

Tilaisuuden päätteeksi on tarjolla mahdollisuus kahdenkeskiseen keskusteluun papin kanssa tai vertaistukeen kahvikupin äärellä. Tyhjän sylin kokemus yhdistää läsnäolijoita riippumatta siitä, mistä lapsettomuuden kipu johtuu. Tyhjän sylin rukoushetken viesti on: et ole yksin.

Matalan kynnyksen kirkollinen tilaisuus

Tyhjän sylin rukoushetkiä ja messuja on järjestetty eri puolilla Suomea 1990-luvulta alkaen, ja niiden järjestämistä voi ehdottaa oman seurakunnan työntekijälle.

Espoossa on jo vuosia järjestetty Tyhjän sylin messuja tai rukoushetkiä. Tänä syksynä sellainen järjestettiin Soukan kappelissa lähtökohtana ajatus siitä, että tyhjän sylin kokemus voi olla hyvin monenlainen ja se on aina henkilökohtainen.

Tavoitteena on mahdollisimman matalan kynnyksen kirkkohetki. Kaikenikäiset ja eri kirkkokuntiin kuuluvat tai kuulumattomat ihmiset, joilla on tyhjän sylin kokemus, ovat tervetulleita. 

– Oma usko saa olla olematon. Voi tulla viime hetkellä, viimeiselle penkkiriville ja istua hiljaa omissa mietteissä. Kaikki avun kanavat kannattaa kokeilla, kannustaa Kohijoki heitä, joita hengelliset asiat eivät puhuttele ja joille kirkon kynnys on korkea.

Surun ammattilaiset

– Lapsen tulo ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys, sanoo Espoonlahden seurakunnassa 17 vuotta työskennellyt lapsi- ja perhetyön pappi Mira Kohijoki. Hänen kokemuksensa mukaan lapsettomuudesta eri muodoissaan puhutaan nykyisin aiempaa avoimemmin, ja lapsettomuuden kohtaaminen on Espoonlahden seurakunnassa osa lapsi- ja perhetyötä.

– Aihe on edelleen hyvin kipeä ja se tulee esille sielunhoidollisissa keskusteluissa vasta sitten, kun luottamus on rakentunut.  Suru lapsettomuudesta tai lapsen menettämisestä voi nousta keskusteluun muiden aiheiden yhteydessä.

Kohijoen mukaan kastetilaisuudessa papille saatetaan kertoa pitkästä tiestä onnen hetkeen. Lasta on toivottu kymmenen vuotta, koettu keskenmenoja ja petytty moneen kertaan. Raskausaikana on ollut vaikea iloita luottavaisin mielin, mutta kastetilaisuudessa onnen ja kiitollisuuden tunteet ovat ehkä vielä tavallistakin voimakkaammat.

Seurakunnissa, myös lapsi- ja perhetyössä, järjestetään sururyhmiä menetyksen kokeneille.  Lapsen menettäminen eri muodoissaan on yksi niistä suruista, joita sururyhmissä jaetaan vertaisten ja papin kanssa. Menetys ja luopuminen ovat niitä teemoja, joita pappi kohtaa. Papin kanssa on lupa puhua kaikenlaisista asioista, ei pelkästään hengellisyyteen liittyvistä.

Papille kerrotaan yllättävänkin usein myös lapsenlapsettomuuteen kohdistuvasta surusta. Lapsettomuus on myös monen yksin elävän ihmisen suuri suru: kumppania ei löydy ja pelko siitä, ettei koskaan saa omaa lasta, ahdistaa.

Myös lapsenlapsettomuus on tuttu aihe seurakunnan työssä.

– Tulisi se pieni elämään ja sitten kun sitä ei tule. Ei saakaan olla isovanhempi, perhe- ja lapsityön pappi Kohijoki kertoo.

Espoossa Soukan kappelissa syyskuussa sanoitettiin pettymyksen, epäoikeudenmukaisuuden, surun ja ikävän tunteita runojen, musiikin, kynttilän valon ja hiljaisuuden avulla. Rukoushetken päätteeksi tarjolla oli mustikkapiirakkaa, kahvia, teetä, mehua ja omenoita.  Teekupin äärellä kuului hiljaista keskustelua, nauruakin.

Tyhjä syli

• Hengellisiä Tyhjän sylin tilaisuuksia, kuten messuja, hartauksia ja rukoushetkiä, on järjestetty eri puolilla Suomea 1990-luvulta alkaen.
• Tilaisuudet on tarkoitettu muun muassa tahattomasti lapsettomille, lapsen menettäneille ja muille tyhjää syliä sureville.
• Tyhjän sylin muistopaikkoja on hautausmailla ympäri Suomen. Muistopaikoille voi viedä kukkia ja sytyttää kynttilän.
• Tilaisuuksien ja muistopaikkojen tarkoituksena on antaa konkreettinen aika ja paikka surun käsittelylle ja lohdun saamiselle.
• Tilaisuutta tai muistopaikkaa voi ehdottaa omalle paikkakunnalle ottamalla yhteyttä seurakunnan kirkkoherranvirastoon.
• Tyhjän sylin tilaisuuksia ja muistopaikkoja on listattu Simpukan verkkosivuilla osoitteessa simpukka.info/tyhjan-sylin-tilaisuudet.

Simpukka on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, joka tekee vaikuttamistyötä eri tahojen kanssa.

Vinkki: Voit ehdottaa Tyhjän sylin tilaisuuden järjestämistä lähiseurakuntasi hengellisen työn tekijöille.