Uusperheen sekundaarilapsettomuus: “Olen vauvasta kiitollinen elämälle”
Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, uusperheen lapsettomuus, sekundaarinen lapsettomuus
Meidän perheeseen kuului ensin kaksi lasta, molempien edellisistä suhteista. Elimme lasten kanssa kuin mikä tahansa ydinperhe. Lapset asuivat kanssamme koko ajan ja arki soljui joutuisasti.
Meni reilu vuosi, kun huomasin odottavani lasta. Tämä oli yllätys, iloinen sellainen. Perheemme täydentyi yhteisellä pienokaisella. Lapset kasvoivat ja elämä muuttui kaikin puolin helpommaksi.
Tuli valtava vauvakuume ja kaipuu siitä, että joku meidän perheestä vielä puuttuu.
Yhdeksän vuotta yritystä
Vuodet kuluivat, lasta ei kuulunut. Sydäntä repi ajatus siitä, että emmekö enää saisikaan lasta. Yhdeksän pitkää vuotta kului ilman ensimmäistäkään raskautta, kunnes kaikkien odotusten vastaisesti tikkuun piirtyi lopulta ne kaksi viivaa. Mikä ilo ja onni! Kaikki se tuntui niin käsittämättömältä, kaikkien niiden vuosien jälkeen.
Sitä onnea ei kuitenkaan kestänyt raskausviikkoa 16 pidemmälle. Pienokaisemme sydän ei jaksanut pidempää, joten jouduimme hautaamaan unelmamme puuttuvasta palasesta.
Tästä surullisesta menetyksestä kului seitsemän kuukautta ja huomasin olevani raskaana. Mikään aika elämässä ei ole koskaan tuntunut yhtä pitkältä, kuin ne seuraavat yhdeksän kuukautta. Se suunnaton huoli ja pelko siitä, mitä jos tämäkin pikkuinen menetetään.
Onneksemme kaikki meni loppuun saakka hyvin ja saimme perhettämme täydentämään aivan valtavan ihanan pähkinälapsen*. Olen niin kiitollinen elämälle, että tämä lapsi meille vielä suotiin. Hän on koko perheen valo ja aurinko, niin kauan toivottu ja hartaudella odotettu.
* Pähkinälapsi tai pähkinävauva on suomenkielinen vastine termille rainbow baby, jolla nimitetään menetyksen jälkeen syntynyttä lasta.
Kiitollinen