Lausunto Palkolle hedelmöityshoitoja koskevasta esiselvityksestä 10.4.2024
Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palkolle
Asia: Esiselvitys hedelmöityshoidoista ja muista lisääntymislääketieteen menetelmistä
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n lausunto
Lapsettomien yhdistys Simpukka kiittää selvityksen tekemisestä ja mahdollisuudesta lausua siitä.
Hedelmöityshoitoja ja muita lisääntymislääketieteen menetelmiä koskevan esiselvityksen luonnos julkaistu kommentoitavaksi. Palveluvalikoima.fi: Hedelmöityshoitoja ja muita lisääntymislääketieteen menetelmiä koskevan esiselvityksen luonnos julkaistu kommentoitavaksi
Lue myös Simpukan tiedote: Järjestöt: Hedelmöityshoitojen tiukka rajaaminen on syrjivää ja heikentää syntyvyyttä 17.4.2024
Julkisille lapsettomuushoidoille on taattava riittävät resurssit
Näkökohta 1: Lisääntymiseen liittyy voimakas yhteiskunnallinen ulottuvuus, eikä terveydenhuolto yksin pysty ratkaisemaan siihen liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi hedelmöityshoitojen tarve johtuu osaltaan yhteiskunnan lapsiperheille kohdentaman tuen riittämättömyydestä, mikä voi johtaa lasten hankinnan siirtämiseen. Se puolestaan johtaa synnyttäjien iän nousuun ja luonnollisen hedelmällisyyden laskuun. Hoitojen tarpeeseen voidaan yhteiskunnan toimin vaikuttaa myös tukemalla terveellisiä elintapoja (esimerkiksi painonhallinta) sekä tupakoinnin ja päihteiden käytön lopettamista raskautta yritettäessä ja etenkin sen aikana. Lisäksi tulee lisätä tietoa niiden merkityksestä hedelmällisyyteen.
Lapsettomien yhdistys Simpukka puhuu niiden puolesta, jotka todella lapsia toivovat ja jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa lapsia saadakseen. Tahattomasti lapsettomien lapsitoiveen toteutumista tukevat julkisen hoidon riittävät resurssit.
Totta on, että lapsitoive on siirtynyt entistä myöhemmälle iälle, ja synnyttäjien keski-ikä on noussut. Tämä on johtanut hedelmöityshoitojen tarpeen lisääntymiseen. Simpukan saamissa yhteydenotoissa näkyy toistuvasti se, että moni ajattelee voivansa lykätä lapsitoivetta myöhemmäksi, koska he ajattelevat, että lapsen voi saada viimeistään hedelmöityshoitojen avulla. Valitettavasti hedelmöityshoidotkaan eivät ole varma keino lapsen saamiseksi. THL:n Terve Suomi -tutkimuksen (2024) mukaan vain noin puolet hedelmöityshoidoissa käyneistä saa hoitojen avulla lapsen.
Hedelmällisyystietoisuuden lisääminen on tärkeä keino vaikuttaa tähän ajatusmaailmaan. Tieto omasta hedelmällisyydestä voi auttaa valintojen tekemisessä. On tärkeää, että nuorilla on tarvittava tieto valmiina. Hedelmällisyysneuvonta tulee saada osaksi koulujen terveystiedon opetusta. Hedelmällisyysikäisten, alle 35-vuotiaiden terveystarkastuksia ja muuta neuvontaa tulee lisätä.
Ehkäisyneuvonnan lisäksi tarvitaan valtakunnallista neuvontaa hedelmällisyyteen vaikuttavista biologista edellytyksistä ja elämäntapojen vaikutuksista hedelmällisyyteen. Näin kenenkään lapsitoiveet eivät jäisi toteutumatta ainakaan tietämättömyyden vuoksi. Luonnollinen paikka tämän tiedon tuottamiselle olisi tarjota hedelmällisyysneuvontaa osana perheneuvoloiden toimintaa.
Hedelmöityshoitojen tarpeen kasvuun on vaikuttanut myös itsellisten naisten ja naisparien merkittävästi lisääntynyt määrä hedelmöityshoidoissa. Nämä edellytykset tulee turvata jatkossakin, jotta lapsiperheellistymisen mahdollisuudet ovat Suomessa yhdenvertaiset. Naisparien ja itsellisten naisten lapsiperheellistymisen mahdollisuuksilla on myös merkittävä vaikutus Suomen syntyvyystilanteeseen.
Palveluseteli turvaisi hedelmöityshoitoihin pääsyn
Näkökohta 2: Tarkastelussa tulee tehdä ero sille, mitä hedelmöityshoitoja järjestetään julkisin varoin, mikä toiminta on sallittua yksityisin varoin ja mikä on kokonaan kiellettyä. Suosituksilla ei olla rajoittamassa ihmisten mahdollisuuksia lisääntyä, vaan määrittämässä julkisesti rahoitettuja hoitoja ja niiden rajauksia. Myös biologia ja lääketiede sekä yhteiskunnan arvot asettavat reunaehtoja, jotka tulee ottaa huomioon. Vaikka lainsäädäntö ja sopimukset takaavat mahdollisuuden hoitoihin, ne eivät voi taata raskaaksi tulemista tai lapsen syntymistä.
On ymmärrettävää, että julkisin varoin tehtävien hedelmöityshoitojen määrää rajoitetaan, mutta olisi tärkeää, että hoitoprosessissa voidaan käyttää yksilöllistä harkintaa hoitovaste huomioiden.
Julkisin varoin tehtävät hedelmöityshoidot tulee olla yhdenvertaisesti saatavilla kaikille hoitoa tarvitseville riippumatta tuloluokasta, koulutustaustasta tai perhemuodosta. Suomessa on paljon lasta toivovia, ja erityisen nopeasti kasvava lapsia toivova kohderyhmä on itselliset naiset ja naisparit.
Syntyvyyden tukemisessa avainasemassa ovat julkisella sektorilla omilla tai lahjoitetuilla sukusoluilla toteutettavat hedelmöityshoidot. Vuoden 2022 ennakkotietojen mukaan julkisen sektorin osuus kaikista hoidoista oli 55,0 prosenttia ja lahjasoluhoitojen osuus oli kaikkien aikojen korkein 32,4 prosenttia (THL).
Julkisen puolen tulee voida vastata hedelmöityshoitojen kasvavaan kysyntään. Julkisen puolen hoitojen resurssien vahvistamiseksi ehdotamme yhteistyön ja vuoropuhelun lisäämistä yksityisen ja julkisen sektorin välille. Yksityisellä puolella on tietoa, kapasiteettia ja osaamista hoitaa lasta toivovia kustannustehokkaasti. Esimerkiksi tällä hetkellä Helsingin yliopistollinen sairaala (HUS) ostaa palveluja Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalta. Tämä on ruuhkauttanut Taysin hoidot, eikä Tays pysty palvelemaan oman alueensa potilaita. Lisäksi potilaat joutuvat matkustamaan edestakaisin Tampereelle useita kertoja sen sijaan, että hoito voitaisiin toteuttaa esimerkiksi yksityisellä puolella.
Hoidon saannin tehostamiseksi ehdotamme palvelusetelimahdollisuutta yksityisen puolen hoitoihin. Tämä säästäisi sekä potilaan että yhteiskunnan kustannuksia. Se tarjoaisi joustavuutta sekä mahdollisuuden hyödyntää eri hoitavien tahojen erityisosaamista lapsettomuuden moninaisten kysymysten ja tilanteiden hoitamiseksi. Käytäntö tukisi yhdenvertaisia mahdollisuuksia hakeutua hedelmöityshoitoihin, kun hoitoja tarjoavia tahoja olisi käytössä valtakunnallisesti.
Tärkeää näitä päätöksiä tehdessä olisi kuitenkin huomioida myös se, että hedelmöityshoitoja tarjoavien klinikoiden hoitotulosten erot ovat merkittäviä. THL:n tilastot vuodelta 2011 osoittavat, että koeputkihedelmöitysten onnistumisprosentit vaihtelevat 19–35 prosentin välillä klinikasta riippuen. Tilastojen mukaan 7–29 prosenttia pakastetun alkion siirroista johtaa synnytykseen.
Uusimmat klinikkakohtaiset tilastot ovat vuodelta 2019, ja tulokset ovat edelleen samankaltaisia. Hoitotuloksiin vaikuttavat muun muassa potilaan ikä ja hoitokertojen määrä, mutta myös klinikoissa ja niiden resursseissa on eroja.
Lisäksi tulee huomioida, että julkisen puolen tarjoamien hoitojen pääsykriteerit ovat tiukemmat kuin yksityisellä puolella. Esimerkkeinä kriteereistä ovat naisen ikä, paino tai aiemmin syntyneet lapset. Hedelmöityshoitoja tulisi tarjota samoilla eettisillä ja terveyttä koskevilla perusteilla hoidon tarjoajasta riippumatta eikä hedelmöityshoitojen aloittaminen saisi olla esimerkiksi asiakkaan taloudellisesta tilanteesta riippuvainen.
Yksityisen puolen osaamista tulisi hyödyntää myös esimerkiksi toistuvien keskenmenojen hoidossa. Suomessa ei ole olemassa käypä hoito -suositusta keskenmenojen hoitoon liittyen, ja tämä tulee saada kuntoon viipymättä. Tällä hetkellä julkisella sektorilla toistuvia keskenmenoja kokevien alkuraskautta ei seurata tavallista tiheämmin eikä tilannetta parantavaa lääkehoitoa anneta.
Simpukan tekemän keskenmenokyselyn (N=761) mukaan joka viides kyselyyn vastaaja oli luopunut lapsitoiveestaan keskenmenon huonon hoidon vuoksi. Toistuvat keskenmenot vaikuttavat niin, että hedelmöityshoitoja ei jatketa, jolloin ensimmäinen tai toinen lapsi jää syntymättä, vaikka tätä on hartaasti toivottu. Tämä on kestämätöntä niin inhimillisesti kuin Suomen syntyyvyystilanteen näkökulmasta.
Esiselvityksen luonnoksessa mainitaan, että perustuslaki sisältää velvoitteen turvata riittävät palvelut, mutta ei ota tarkemmin kantaa siihen, miten palveluiden järjestäminen ja tuottaminen toteutetaan. Näin ollen velvoite voidaan oman palvelutuotannon lisäksi tai sijasta täyttää esimerkiksi ostopalveluilla.
Tärkeää on määritellä laissa mainitut riittävät palvelut. Kuinka paljon lapsia jää tällä hetkellä syntymättä sen vuoksi, että palvelut ja resurssit eivät ole riittävät? Entä minkä verran lapsia saataisiin, jos julkisella puolella olisi enemmän henkilökuntaa tai jos hoitoprosessit olisivat kunnossa?
Haluamme nostaa esiin sen, että hedelmöityshoitoihin käytetyt julkiset varat eivät ole vain kuluerä. Tutkimusten mukaan hedelmöityshoitoihin sijoitetut julkiset varat maksavat itsensä syntyvän lapsen muodossa 8,5-kertaisesti takaisin. Oikea-aikaisesti hedelmöityshoitoihin pääseminen on hoitovasteen näkökulmasta tehokasta resurssien käyttöä ja sen tiedetään lisäävän työssäjaksamista ja tukevan mielenterveyttä. Lapsettomuus on yksi aikuisiän suurimmista kriiseistä. Kriisien pitkittyminen voi aiheuttaa masennusta, vaikuttaa työkykyyn ja seurauksena voi olla pitkittyneitä sairauslomia. Psykososiaalisen tuen tarve on suuri, mikä pitäisi nähdä automaattisena osana lapsettomuushoitopolkua.
Sijaissynnytys ja kumppanuusvanhemmuus lapsiperheellistymisen mahdollistajina
Näkökohta 3: Suositusten pohjaksi tulee ottaa kulloinkin voimassa oleva lainsäädäntö sekä Suomea sitovat kansainväliset sopimukset. Ne sääntelevät ja rajoittavat hedelmöityshoitojen toteuttamista, mutta toisaalta antavat myös oikeuksia ja velvollisuuksia eri tahoille. Hedelmöityshoitolaki tulisi päivittää vastaamaan yhteiskunnallista kehitystä ja muussa lainsäädännössä (mm. perhettä ja vanhemmuutta koskevat lait) tapahtunutta kehitystä. Annettavien suositusten tosiasialliset sukupuolivaikutukset vanhemmuuden mahdollistamisessa tulee arvioida. Myös kysymys sijaissynnytyksen sallimisesta tulisi ratkaista.
Kannatamme hedelmöityshoitolain uudistamista sekä ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimista.
Tällä hetkellä esimerkiksi itsellisten miesten ja miesparien lapsiperheellistymisestä on tehty lähes mahdotonta, ja he joutuvat turvautumaan ulkomaisiin sijaissynnytysprosesseihin lapsitoiveensa toteuttamiseksi. Lisäksi sijaissynnytys mahdollistaisi kohduttomien ja kohtunsa menettäneiden naisten, toistuvia keskenmenoja kokevien ja tuntemattomasta syystä lapsettomien lapsitoiveen toteuttamisen.
Miesten lapsiperheellistymisen mahdollisuuksia kaventaa vielä sijaissynnytyksiä enemmän se, että julkiset lapsettomuusklinikat eivät hoida lainkaan kumppanuusvanhemmiksi ryhtyviä. Kumppanuusvanhemmuus on Suomessa yleisin tie vanhemmuuteen miespareille ja itsellisille miehille. Suomessa tulee huomioida yhdenvertaisesti kaikkien lasta toivovien mahdollisuus lapsiperheellistymiseen. Kumppanuusvanhemmuusjärjestelyillä lapsiperheellistyneet toteuttavat vanhemmuutta kumppaneina, mutta eivät ole keskenään rakkaussuhteessa.
Lapsen tietoihin tulee kirjata tieto lahjasolujen käytöstä
Näkökohta 4: Hedelmöityshoidoissa ei ole kyse vain hoitoa saavan hoitamisesta, vaan myös tulevan lapsen asemasta ja oikeuksista. Lahjasoluhoitoihin liittyy lisäksi luovuttajan asema. Eri tahojen oikeudet ovat yleensä yhteen sovitettavissa, mutta ristiriitatilanteissa lainsäädäntö ja Suomea sitovat kansainväliset sopimukset velvoittavat viime kädessä asettamaan lapsen edun ensimmäiseksi.
Lahjasoluhoitojen avulla lapsiperheellistyminen on kasvava ja erityinen lapsiperheellistymisen tapa. Lahjasoluhoitoja edeltävässä lahjasoluneuvonnassa kiinnitetään erityistä huomiota lapsen oikeuteen tietää taustansa ja oma tarinansa.
Lapsen edun turvaaminen on jo huomioitu hedelmöityshoitolaissa, mutta laki ei velvoita vanhempia kertomaan lapselle hänen biologisesta alkuperästään. Vanhemmilla ei siis ole oikeudellista velvoitetta edistää tämän tiedon saamista, mutta siihen kannustetaan, koska sillä on lapsen kehityksen kannalta suuri merkitys.
Luonnoksessa todetaan että “tiedon saanti voi muodostua ongelmaksi erityisesti silloin, jos vanhemmat ovat kuolleet”. Tilanne on sama myös niissä perheissä, joissa vanhempi ei kerro lapselle hänen taustastaan. Lapsen oikeus tietää taustansa ei tule olla vanhemman tai vanhempien kertomisen varassa, vaan tämän tulee olla kirjattuna lapsen tietoihin hänen syntymästään saakka.
Hedelmöityshoitolakiin on kirjattu lapsen oikeus selvittää täysi-ikäisenä sukusolujen lahjoittajan henkilöllisyys Valviran Luoteri-rekisteristä. Kirjaus on ristiriidassa sen tiedon kanssa, että kaupalliset DNA-testit mahdollistavat lahjoittajan selvittämisen missä vaiheessa tahansa. Lahjoittajat tulee informoida siitä, että DNA-testit mahdollistavat heidän henkilöllisyyden selvittämisen jo ennen kuin sukusolulahjoituksen avulla alkunsa saanut lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Tämä on todellisuutta jo joissakin lahjasoluilla lapsia saaneissa perheissä, eikä kaupallisten DNA-testien käyttöä lahjoittajan henkilöllisyyden selvittämisessä voi enää sivuuttaa.
Hoitojen lähtökohtana yksilölliset tarpeet
Näkökohta 5: Julkisesti järjestetyn terveydenhuollon käyttöön ohjattujen ja muuten saatavilla olevien resurssien määrä on otettava huomioon ratkaistaessa tarjottavien hoitojen sisältöä ja laajuutta. Hoidon tulee perustua yksilölliseen tarpeeseen, mutta lisääntymiseen ja lasten määrään liittyviä tarpeita arvioitava eri tavoin kuin sairauksien hoitoon liittyviä lääketieteellisiä tarpeita. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että hoitojen määrää voidaan oikeudellisesti ja eettisesti kestävästi rajoittaa eri tavoin.
Yksilöllisten tarpeiden ja tekijöiden huomiointi ennen hedelmöityshoitojen aloittamista tukee ja tehostaa hoitojen onnistumista ja lopulta säästää myös kustannuksia. Sama hoitoprosessi ei sovi tai tuota tulosta kaikille. Määritellyt kriteerit hoidon saamiselle esimerkiksi ikään, painoindeksiin tai hoitovasteeseen liittyen ovat erittäin vaikeasti arvioitavissa, koska yksilöllinen vaihtelu näiden osalta on suurta.
Suomessa syntyi vuonna 2021 hedelmöityshoitojen avulla noin 2880 lasta, mikä on arviolta noin 6,2 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista. Tanskassa vastaava luku on noin 12 prosenttia. Tanskan hallitus myönsi vuoden 2023 lopussa 45 miljoonan Tanskan kruunun lisärahoituksen alueille lapsettomuuden torjuntaan ja hoitojen tehostamiseen. Euroissa määrä on noin 6 miljoonaa.
Tanskassa julkisen sektorin tarjoamien hoitokierrosten määrä lisättiin vuoden 2024 alussa kolmesta kuuteen. Tämä on hyvin perusteltua, koska usein hoitojen toistaminen tuo toivotun tuloksen. Lisäksi Tanskassa on selvitetty, että hoitokierrosten määrän lisääminen kolmesta kuuteen nostaa lapsen saamisen mahdollisuudet noin 66 prosentista 80 prosenttiin.
Myös tuore Australiassa tehty tutkimus osoittaa, että jopa viisi julkisesti rahoitettua IVF-hoitokierrosta alle 42-vuotiaalle naiselle ovat kustannustehokkaita.
Esiselvityksen kappaleessa 6 Tietoja muiden maiden linjauksista ja käytännöistä tarkasteltiin eri maiden linjauksia julkisiin ja yksityisiin hedelmöityshoitoihin. Yleiset linjaukset hoitojen antamiselle olivat hyvin samankaltaisia eri maiden välillä. Erityisesti yhteistä oli nais-miesparien, itsellisten naisten ja naisparien kuuluminen julkisen hoidon piiriin.
Pohjoismaista poiketen Iso-Britannia, Kanada ja Alankomaat tarjoavat lapsiperheellistymisen mahdollisuuden myös miespareille. Näissä maissa sijaissynnytys on sallittua. Alankomaat ja Iso-Britannia tarjoavat hoitoja julkisella sektorilla naisille 42 vuoteen saakka, kun Pohjoismaissa naisten yläikäraja hoitojen aloittamiselle on 40 vuotta.
Kansainvälinen vertailu osoittaa, että Suomen tämänhetkiset julkisen hoidon kriteerit noudattavat hyvin pitkälti Pohjoismaisia linjauksia, ja Suomen syntyvyystilanne huomioiden kriteerien kiristäminen ei ole missään määrin perusteltua.
Alankomaat, Iso-Britannia ja Kanada ovat sallineet sijaissynnytykset, ja Suomessa tulisi seurata tätä esimerkkiä ja mahdollistaa ei-kaupalliset sijaissynnytykset myös Suomessa.
7.3.2024 valmistuneessa lausuntotiivistelmässä, Selvitys ei-kaupallisen sijaissynnytysjärjestelyn sallimisesta Suomessa, todetaan, että merkittävä osa lausunnonantajista (20/48) pitää ei-kaupallisten sijaissynnytysten sallimista Suomessa lähtökohtaisesti perusteltuna tietyin edellytyksin.
Suurin osa lausunnonantajista (26/48) ei ota lausunnossaan kantaa ei-kaupallisten sijaissynnytysten sallimiseen. Valtaosassa lausuntoja painotetaan sijaissynnyttäjien ja aiottujen vanhempien saaman tuen ja neuvonnan tärkeyttä koko prosessin ajan ja myös synnytyksen jälkeen. Vain kaksi lausunnonantajaa ei kannata ei-kaupallisia sijaissynnytyksiä sallivaa lainsäädäntöä.
Julkisella puolella tarvitaan perusteluiden uudelleenajattelua
Näkökohta 6: Aiemmin hedelmöityshoitojen tarjoaminen julkisessa terveydenhuollossa on perustunut lääketieteellisiin syihin, mutta viime vuosina hoitoja on aloitettu tarjoamaan myös muista syistä (naisparit ja itselliset naiset). Monissa maissa tämä kehitys alkoi aiemmin kuin Suomessa.
Yhdenvertaisuuden näkökulmasta tulee tällöin ratkaista, missä laajuudessa hoitoja tarjotaan näissä tilanteissa verrattuna siihen, että julkisesti rahoitetussa terveydenhuollossa ei-lääketieteelliset syyt eivät yleensä muuten oikeuta hoitoon. Tulee myös selvittää mahdollisuudet asettaa eri tilanteissa olevia eri hoitojonoihin mm. hoitovasteeseen liittyvän kiireellisyyden perusteella.
Suomessa tulee edistää toimenpiteitä, jotka mahdollistavat lapsitoiveen toteutumisen ja lapsiperheellistymisen niille, jotka sitä toivovat. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi yhdenvertaiset mahdollisuudet hedelmöityshoitoihin perhemuodosta tai lapsettomuuden syystä riippumatta.
Hedelmöityshoitojen yhdenvertaisuuden näkökulmasta ilahduttavaa on esimerkiksi se, että munasolujen luovutus perheensisäisesti julkisessa terveydenhuollossa on nyt mahdollista yliopistosairaaloiden tuoreella linjauksella. Aiemmin tämä toimenpide oli mahdollista tehdä vain yksityisillä lapsettomuusklinikoilla. Perheensisäisessä munasolun luovutuksessa eli RIVF-hoidossa parista toinen luovuttaa munasolun, joka hedelmöitetään lahjasiittiöillä ja istutetaan kumppanin kohtuun. Linjaus helpottaa transtaustaisten ihmisten mahdollisuuksia saada lapsia. Yliopistosairaalat katsovat, että sukupuolidysforia on lääketieteellinen syy lapsettomuuden hoitoon.
Selvää on, että julkisen sektorin hedelmöityshoitojen resurssit eivät ole nykyisellään riittävät. Lapsettomien yhdistys Simpukan näkemys on, että hoidot on turvattava yhdenvertaisesti kaikille niitä tarvitseville, ja yhtenäisten hoitoon pääsyn kriteerien on toteuduttava hedelmöityshoitoja antavissa yksiköissä valtakunnallisesti. Psykososiaalista tukea on tarjottava osana hedelmöityshoitopolkua. Tämän toteutuminen vaatii joko lisää resursseja julkisen puolen hoitoihin tai vaihtoehtoisesti yhteistyön lisäämistä yksityisen puolen kanssa, jossa resurssit ovat kunnossa ja on olemassa olevat mahdollisuudet hoitaa suurempia määriä potilaita.
Suomen huolestuttavan matala syntyvyys vaatii toimenpiteitä. Vuoden 2023 kokonaishedelmällisyysluku oli painunut jo 1,26:een, kun vuonna 2018 se oli 1,41. Positiivisen perhepuheen ja hedelmällisyystietoisuuden lisäämisen rinnalla hedelmöityshoitojen tukeminen julkisin varoin on nopea ja konkreettinen keino vaikuttaa syntyvyyteen. Samalla oikea-aikaisten hoitojen ja hoitojen hyvän saatavuuden avulla tuetaan lasta toivovien mielenterveyttä ja työssäjaksamista. Lisäksi kuten aiemmin jo todettiin, hedelmöityshoidot maksavat itsensä takaisin 8,5-kertaisesti. Hedelmöityshoitoihin panostaminen on kannattava sijoitus jo taloudellisessakin mielessä.
Lähteet
THL. 2023. Hedelmöityshoidot 2021-2022 : Luovutetuilla sukusoluilla tehdyistä hedelmöityshoidoista yhä suurempi osa tehdään julkisella sektorilla. https://www.julkari.fi/handle/10024/146702
THL. 2024 Terve Suomi. Lapsihaaveet ja lapsettomuus https://www.thl.fi/tervesuomi_verkkoraportit/ilmioraportit_2023/lapsihaaveet_ja_lapsettomuus.html
Connolly M, Gallo F, Hoorens S, Ledger W. Assessing long-run economic benefits attributed to an IVF-conceived singleton based on projected lifetime net tax contributions in the UK. Human Reproduction. Mar 2009;24(3):626–32. Saatavilla: https://doi.org/10.1093/humrep/den435
Keller, E, Botha, W, Chambers, G.M. Does in vitro fertilization (IVF) treatment provide good value for money? A cost-benefit analysis. Womens Health, 01 March 2023 Saatavilla: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fgwh.2023.971553/full