Lapseton ei elä lapsettomassa kuplassa

Lähijunassa matkustaa vilkas lapsi. Osa ihmisistä tuhahtelee ja pyörittelee silmiään – ja saattaapa joku ojentaakin äitiä ja moittia tätä huonoksi kasvattajaksi. Kun asiasta kirjoitetaan lehtijuttu, kommenttipalstalle ilmestyy vääjäämättä viestejä, joissa tiedetään varmaksi, että tuhahtelijat ja moittijat ovat taatusti lapsettomia.

Lehdessä uutisoidaan ravintolasta, johon ei sovi kunnolla vaunujen kanssa tai joissa ei ole tarjolla syöttötuolia. Joku kommentoi, että onpa hyvä asia – on kiva kerrankin syödä rauhassa ilman ruokaansa viskeleviä ja karjuvia kakaroita. Muut kommentoijat tietävät, että edellisen mielipiteen esittäjä on taatusti lapseton. He myös muistuttavat, että eloisa lapsi on mukavampaa ruokaseuraa kuin se bilettävä lapseton, joka juo itsensä aina änkyräkänniin.

Etelän lomakohteissa on tarjolla lapsettomia hotelleja. Miten hirveää lapsivihamielisyyttä – vain lapsettomat pystyvät moiseen, kommentoidaan.

Olisipa minullakin vilkas lapsukainen

Nämä esimerkit ovat elävästä elämästä. Oletusten vastaisesti negatiivisesti kommentoijat eivät käytännössä koskaan ole tahattomasti lapsettomia, vaan ”lapsellisia”. Kenties junamatkustajien omat lapset ovat olleet rauhallisia ja käyttäytyneet aina korrektisti, tai kenties aika on kullannut muistot. Tahattomasti lapseton paheksumisen sijaan ajattelee, että olisipa minullakin tuollainen ihana, vilkas lapsukainen.

Lapsettomia ravintoloita ja lomakohteita kaipaavat ovat hekin useimmiten äitejä ja isiä. Joku toivoo pienen hengähdyshetken lapsiperhearkeen, joidenkin lapset ovat jo aikuisia, ja he haluavat nauttia pariskuntana kahdenkeskisestä lomasta. 

Tahattomasti lapsettomat eivät tarvitse breikkiä lapsiperhearjesta, sillä meillä ei sitä ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Ja miten monta kertaa nuorena aikuisena minäkin olen ollut hoitamassa ystävien lapsia, jotta äidit ja isät ovat päässeet viihteelle – ja kenties juomaan itsensä änkyräkänniinkin.

Palkkaveroja koko työuran ajan

”Lapsettomille pitäisi määrätä korkeammat verot, kun he eivät ole tuottaneet tähän maahan lisää veronmaksajia”. Tämäkin on tuttu lausahdus somen syövereistä ja lehtien keskusteluosioista. 

Eikö se riitä, että kenties vuosien ajan joka ikinen kuukausi henkeä pidätellen toivomme, että kuukautiset eivät alkaisi? Eikö se riitä, että mahdollisen raskauden alkaessa käytämme kaiken tarmomme toivomiseen, että raskaus päättyisi onnelliseen synnytykseen? Eikö se riitä, että jotkut käyttävät suuriakin summia hedelmöityshoitoihin? 

Lisäksi me tahattomasti lapsettomat maksamme palkkaveroja koko katkeamattoman työuramme ajan emmekä nosta äitiys- ja vanhempainrahoja, joten kyllä mekin verokassaa kartutamme.

Lapseton ei ole itsekäs

”Lapseton ei ymmärrä elämästä mitään, eikä hänen ole koskaan tarvinnut huolehtia muista kuin itsestään. Siksi lapseton on itsekäs minäminä-tyyppi.”  Tämäkin on varmasti valitettavan tuttu lause monelle. 

Emme me tahattomasti lapsettomatkaan elä kuplassa, joissa ei olisi muita ihmisiä – emme edes sellaisessa kuplassa, jossa ei ole lainkaan lapsia. Meillä on elämässämme sisarusten ja ystävien lapsia, kummilapsia, ehkäpä puolison lapsia hänen aiemmasta liitostaan. Meillä on elämässämme sisaruksia, puolisoita, vanhempia ja isovanhempia. 

Omista vanhemmista huolehtiminen taitaa usein langeta lapsettomien kontolle, sillä meillähän on aikaa. Eikä siinä mitään – itsekin autoin mielelläni isääni äitini omaishoitajuudessa, ja nyt pidän huolta iäkkäästä isästäni. Onneksi minulla on lupa tehdä hybridityötä. Mutta älkää haukkuko minua itsekkääksi, jonka ei tarvitse ottaa muita huomioon!

Kyllä me tahattomasti ja lopullisesti lapsettomatkin siis jotakin elämästä ymmärrämme, vaikkemme koskaan syliimme omaa lasta saanetkaan.

Pia Kilpeläinen
Kirjoittaja on reilu viisikymppinen tahattomasti lapseton, joka työskentelee vammaisjärjestön julkaiseman lehden päätoimittajana.