Vanheneminen lapsettomana huolestuttaa

Vanhustenhoidossa on viime vuosina purettu laitoshoitoa ja lakkautettu vanhainkodit sekä vähennetty ympärivuorokautisia hoitopaikkoja. Päättäjät suosivat kotihoitoa, joka tulee halvemmaksi kuin laitoshoito. Kotihoitoon ei ole kuitenkaan annettu tarpeeksi resursseja, henkilökuntaa ja rahaa. Koska hoitoalalla on pulaa henkilökunnasta, vanhusten hoiva jää usein omaisten varaan. Lapsettomat vanhukset jäävät tässä huonompaan asemaan, kun meillä ei ole lapsia ja lastenlapsia auttamassa. Varsinkin yksin asuvat lapsettomat ovat haavoittuvassa asemassa.

Kuulun suuriin ikäluokkiin, jotka syntyivät sotien jälkeen vuosina 1945–1950 ja ovat nyt 74–79-vuotiata. Lapsia syntyi silloin yhteensä yli 520 000 ja meitä elää Suomessa edelleen 336 000. Suomi kuuluu maailman ikääntyneimpiin maihin, yli 65-vuotiaiden osuus on suurempi vain Japanissa ja Italiassa.

Aikaisempiin ikäluokkiin verrattuina ihmisten elinikä on noussut ja he ovat entistä hyväkuntoisempia, silti yli 80-vuotiailla alkavat lisääntyä erilaiset terveysongelmat ja vakavat sairaudet, kuten sydäntaudit ja syöpä. Muistisairaudet lisääntyvät myös iän myötä. Suomessa on 150 000 henkilöä, joilla on diagnosoitu muistisairaus ja uusia todetaan 23 000 vuosittain. Lisäksi suuri määrä muistisairauksia jää diagnosoimatta ja hoitamatta.

Ikääntyvien palvelut heikkenevät

Vanhustenhoidon tilanne on huolestuttava. Hallitus säästää sote-menoista, jotka paisuvat kun suuret ikäluokat vanhenevat ja muistisairaudet lisääntyvät. Hoitajista on pulaa jo nyt ja pula pahenee kun tulevina vuosina iso joukko hoitajia jää eläkkeelle. Uusia hoitajia ei hakeudu alalle, koska vuorotyö koetaan raskaaksi ja palkka on pieni. Ympärivuorokautisia hoitopaikkoja on suljettu ja siirrytty palveluasumiseen, jossa ei ole yöhoitajia. Muistisairaat tarvitsevat ympärivuorokautisia hoitopaikkoja, he eivät selviydy yksin kotona, jos hoitaja käy vain pari kertaa päivässä tuomassa lääkkeet ja ruokaa. Muistisairaan asuminen yksin kotona tarkoittaa heitteillejättöä.

Omaishoivasta on tullut keskeisin vanhushoivan muoto. Vanhuksia pyritään pitämään kotihoidossa, koska se tulee halvemmaksi kuin laitoshoito. Kotihoitoonkaan ei riitä tarpeeksi hoitajia, vaan omaiset joutuvat auttamaan vanhuksia. Usein vanhuksen omaishoitajana toimii iäkäs ja sairas puoliso. Omaishoidon tuki on rahamäärältään liian pieni, eikä sitäkään makseta kaikille omaishoitajille. Eläkeikäisten lapset elävät tuplaruuhkavuosia, jos he käyvät vielä töissä ja sen ohella hoitavat sekä iäkkäitä vanhempiaan että lapsiaan. Jos vanhukset asuvat eri paikkakunnalla kuin lapsensa, avustuskäynnit vievät paljon aikaa ja uuvuttavat hoitajana toimivaa vuosien kuluessa.

Kaikilla ei ole lapsia apuna

Me lapsettomat jäämme vielä huonompaan asemaan, kun meillä ei ole lapsia ja lastenlapsia auttamassa. Olen seurannut lähipiirissäni tilanteita, joissa topakka tytär on saanut järjestettyä hoitopaikan muistisairaalle vanhemmalleen. Tämä on vaatinut paljon aikaa ja monia käyntejä eri viranomaisten luona sekä sitkeää taistelua äidin tai isän puolesta.

Kuka auttaa meitä lapsettomia? Sukulaiset voivat asua kaukana ja heillä on omat iäkkäät vanhemmat autettavina. Ystävät kuuluvat samaan ikäluokkaan ja vanhenevat yhtä aikaa kanssamme, hekin alkavat sairastella ja jotkut ovat jo kuolleetkin. Naapuriapu toimii vielä maaseudulla, mutta kaupungeissa ei tunneta edes kerrostalon samassa rapussa asuvia ihmisiä. Yksinasuvia on jo miljoona ja määrä nousee jatkossa, tähän lukuun kuuluvat myös nuoret.

Miten pärjään, kun avun tarve lisääntyy?

Lapsettomat ovat tehneet koko ikänsä töitä ja maksaneet veroja. Lapsiperheet ovat käyttäneet yhteiskunnan tarjoamia palveluja, kuten kunnallista päivähoitoa ja maksutonta peruskoulua. Nyt toisen asteen koulutuskin muuttui maksuttomaksi. Me lapsettomat emme ole näitä palveluita käyttäneet, vain maksaneet ne veroissa. Nyt kun ikääntyneinä tarvitsemme terveys- ja sosiaalialan palveluja, niitä ei olekaan saatavilla.

Minua huolestuttaa oma vanheneminen, eniten pelkään muistisairautta. Niin kauan kun puolisoni on hyvässä kunnossa, voimme asua omakotitalossamme kaksin. Jos jään leskeksi, on muutettava palvelutaloon. Pieni eläkkeeni ei riitä yksityiseen hoivakotiin ja julkisella puolella on pitkät jonot. En saa apua sukulaisilta, jotka asuvat kaukana. Ystäväpiiriini kuuluu eläkeläisiä, joilla on jo omia tai puolison sairauksia hoidettavana, lisäksi monet heistä hoitavat lastenlapsiaan, joten en voi turvautua heihinkään. Lapsettomuuden haitat paljastuvat koko karuudessaan vanhuudessa, kun avun tarve lisääntyy.

Nimimerkki Boomeri

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.