Daryan tarina – Simpukan valokuvanäyttely

Kuuntele Daryan tarina luettuna täältä.

Perheeseeni kuuluu puoliso, lahjasolulapsi, vanhemmat, sisarukset, sisarusten puolisot, sisarusten lapset, sisarusten vanhemmat ja puolison puolelta tulleet perheenjäsenet. Meillä on perhettä monessa eri maassa: Suomessa, Ruotsissa, Gambiassa, Saksassa, Iranissa, Itävallassa, Filippiineillä ja Australiassa.  

Parasta perheessäni on eläväisyys. Ikinä ei ole tylsää ja aina löytyy joku, jonka kanssa jakaa asioita. Pääsee myös matkustamaan ja kokemaan paljon erilaisia asioita reissatessa perhettä tapaamaan eri puolille maailmaa. 

Meillä kesti viisi vuotta, ennen kuin saimme tyttäremme. Lapsettomuuden kokemus iski minulle oikeastaan heti, kun olimme yrittäneet vasta muutaman kuukauden. Tiesin, että jokin oli pielessä. 

Olemme puolisoni kanssa käyneet läpi kaksi tuloksetonta IVF-hoitoa omilla soluilla ja yhden IVF-hoitokierroksen lahjasoluilla. Omilla soluilla emme saaneet yhtäkään alkiota, lahjasoluilla saimme viisi. 

Meillä on ollut neljä keskenmenoa, jotka ovat olleet sekä spontaaneista raskauksista että lahjasolusiirroista. Viimeinen raskaus päättyi vihdoin onnellisesti, ja nyt meillä on vuoden ikäinen ihana lapsi.  

Minulla on lapsesta asti ollut ajatus siitä, että tulisin olemaan monen lapsen äiti. Olen ollut siinä onnekkaassa asemassa, että olen ollut yleisesti terve elämäni aikana, joten en osannut ollenkaan kuvitella, että munasoluissani tai -reservissä olisi jotain vikaa. Olen joutunut työstämään ajatusta siitä, etten ehkä saakaan lapsia elämäni aikana. Ajatus on tuntunut musertavalta ja epäreilulta. 

Olen miettinyt paljon suomalaista perhekäsitystä, kuinka täällä usein ajatellaan perhettä ainoastaan ydinperheenä. Lapsettomuustaipaleen aikana on tullut erityisen selväksi, että perhe on suurempi, kuin ydinperhe. Enemmän, kuin pelkästään vanhemmat ja lapsi tai lapset. Perhe tarkoittaa mielestäni niitä ihmisiä, jotka välittävät, ovat tukena tarvittaessa, ja joista pidetään huolta.

Olin jakanut omaan yksityiseen someeni asioita lapsettomuudesta ja toiveistamme sekä hoidoista ja keskenmenoista. Kun tyttäremme syntyi, olin yllättynyt siitä, kuinka moni oli onnellinen puolestamme. Yllätyin siitä, kuinka moni oli seurannut hiljaa polkuamme, ja uskalsi tai pystyi kommentoimaan asiaa vasta, kun oli hyviä uutisia.   

Negatiivisia kommentteja tai kohtaamista ei ole tullut, mutta muistan ärsyyntyneeni, kun pakollisella psykologin käynnillä psykologi sanoi useaan otteeseen, että ´teistä tulee nyt erilainen perhe´. Taustojemme ja perheidemme vuoksi olemme jo suomalaisesta normista poikkeava perhe. Ei lahjasoluista tarvitsisi mielestäni tehdä sen isompaa asiaa. Emme ole mitenkään erilaisempi perhe nyt, saatuamme tyttäremme. Normikäsitykseen voisi auttaa, jos lapsettomuudesta ja solujen lahjoittamisesta puhuttaisi enemmän julkisesti.

Daryan, hänen puolisonsa ja hänen tyttärensä kuvasi valokuvanäyttelyyn valokuvaaja Jesse Reponen.

Minun perheeni – tahattomasti lapsettomien perhetarinoita -valokuvanäyttely

Wilman tarina on osa Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n Minun perheeni – tahattomasti lapsettomien perhetarinoita -valokuvanäyttelyä, joka kertoo 18:n tahattomasti lapsettoman perheen tarinan. 

Valokuvatut henkilöt kertovat kuviensa ja tarinoidensa avulla, keitä heidän perheisiinsä kuuluu, millainen lapsettomuuden polku heillä on ollut, miten lapsettomuuskokemus on vaikuttanut heidän perhekäsityksiinsä sekä miten he toivovat yhteiskunnan suhtautuvan heidän perheisiinsä. 

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n digitaalisessa valokuvanäyttelyssä on mukana lasta toivovia ja lapsen saaneita sekä lopullisesti lapsettomia, joilla lapsen saamisen yrittäminen on täysin ohi eikä syvästä toiveesta huolimatta lasta tullut perheeseen mitään reittiä. 

Mukana on yksin, puolison kanssa ja lemmikin kanssa asuvia henkilöitä. Lapsiperheellistyneistä on mukana nais-miespareja, sateenkaaripareja ja itsellisiä vanhempia. Lapsiperheissä lapset on saatu syliin uusperheellistymisen, adoption tai lahjasoluhoitojen avulla. Näyttely laajentaa perhekäsitystä myös ystävistä muodostuvien perheiden kuvilla. 
Itsekin tahattoman lapsettomuuden kokeneet valokuvaajat Eeva-Maria Brotherus, Jesse Reponen, Viivi Selin ja Heidi Vehviläinen kuvasivat henkilöt alkuvuodesta 2026 eri puolilla Suomea. Valokuvaajat osallistuivat kampanjaan vapaaehtoistyönä.

Tutustu valokuvanäyttelyyn sivulla Simpukan valokuvanäyttely. Näyttely on avoinna Simpukan verkkosivuilla 9.5.–31.12.2026.

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on tahattomasti lapsettomien ja lahjasoluperheiden yhteisö ja asiantuntijaorganisaatio, joka edistää tahattomasti lapsettomien ja lahjasoluperheiden asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. 

Tue Simpukan työtä liittymällä Simpukan jäseneksi. Lue lisää: Simpukan jäsenyys.