Vanhustenviikko 2026: Lapsenlapsettomat kohtaavat Sydänsimpukoissa
Simpukan vapaaehtoinen nimimerkillä Varamummo kertoo: ”Sydänsimpukoista on tullut tärkeä ryhmä, jossa voin saada ja antaa vertaistukea. Voimme vaihtaa kuulumisia turvallisessa tilanteessa, jossa ei tarvitse pelätä ikäviä huomautuksia tai kyselyitä. Ystävistäni monet ovat mummoja ja heidän seurassaan koen ulkopuolisuutta, kun he kertovat lastenlapsistaan ja näyttävät lasten kuvia.” Vanhustenviikko 5.–11.10.2026. Teemana Arjen kohtaamiset.
”Oma lapsitoiveeni kesti 20 vuotta ja päättyi vasta vaihdevuosien alettua. Silloin oli pakko hyväksyä lopullinen lapsettomuus. Löysin muita mielenkiinnon kohteita, opiskelin ja sain uuden kiinnostavan ammatin joka antoi sisältöä elämään. Tunsin päässeeni tasapainoon.
Muutaman vuoden päästä sisareni sai ensimmäisen lapsenlapsensa ja tajusin, että jään sivuun myös tältä toiselta vauvakierrokselta. Minusta ei tule koskaan mummoa. Ystäväpiiriin tuli lisää lapsenlapsia ja näiden ystävien tapaamiset vähenivät, koska mummoa tarvittiin usein hoitamaan lapsenlapsia. Mummojen lastenhoitokeikat ovat ykköstilalla tärkeysjärjestyksessä ja silloin kaikki muut menot perutaan, myös sovitut tapaamiset minun kanssani. Koen heidän seurassaan ulkopuolisuutta, kun he kertovat lastenlapsistaan ja näyttävät lasten kuvia. Minulla ei ole siihen keskusteluun mitään sanottavaa.
Lapsenlapsettomuus tuo surua sukupolvien katkeamisesta kohdallani, en voi siirtää sukuni karjalaisia tapoja ja perinteitä eteenpäin seuraaville polville. Ikääntyminen tuo huolta siitä, kuka minua hoitaa kun sairastun ja tarvitsen apua. Ystäväpiirissä olen seurannut, kuinka kolme topakkaa tytärtä on saanut hankittua dementoituneelle äidilleen hoitopaikan. Kuka auttaa minua lapsetonta? Sukulaiset asuvat kaukana, enkä voi turvautua heihin.
Hallitus säästää sote-menoista ja järjestöjen tuesta, jonka takia avun ja hoitopaikkojen saaminen on vaikeutunut julkisessa terveydenhoidossa. Pieni eläkkeeni ei riitä yksityisten hoitopaikkojen kalliisiin maksuihin. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että olen ikäni maksanut veroja, mutta en ole käyttänyt lapsiperheiden saamia palveluita, kuten edullista julkista päivähoitoa, ilmaista peruskoulua ja toisen asteen koulua. Nyt kun tarvitsen verorahoilleni vastinetta ja itselleni hoitopaikkaa, sitä on vaikea saada. Niin kauan kuin mieheni ja minä pysymme toimintakykyisinä, voimme asua omakotitalossamme. Suurin pelkoni on leskeksi jääminen. Yhteiskunnan tulee järjestää hoitopaikka kaikille sitä tarvitseville, myös lapsenlapsettomille.
Arkeeni tuovat iloa harrastukset, lukeminen, kirjoittaminen, liikunta ja akvarellimaalaus sekä kulttuuriharrastukset. Teen lähes päivittäin sauvakävelyn lähimetsään puron varteen, missä seuraa vuodenaikojen vaihtelua, luonnossa rentoudun ja virkistyn. Löydän merkitystä elämääni vapaaehtoistyöstä. Käyn mieheni kanssa seurakunnan lastenkerhossa ja lasten tapaamiset ilahduttavat mieltä. Satutätinä luen lapsiryhmälle paperikirjoja ja keskustelen heidän kanssaan. Lapset kaipaavat aikuisten huomioita ja aitoja kohtaamisia sekä kuuntelua. Tyhjä sylini onkin avoin syli, johon mahtuu toisten lapsia. Naapurin lapset kutsuivat minua varamummoksi, kun hoidin heitä pieninä.
Sydänsimpukoista on tullut minulle todella tärkeä ryhmä, jossa voin saada ja antaa vertaistukea. Samassa tilanteessa elävät ymmärtävät toisiaan ja voimme vaihtaa kuulumisia turvallisessa tilanteessa, jossa ei tarvitse pelätä ikäviä huomautuksia tai kyselyitä.”
Nimimerkki Varamummo
Lapseton tekee enemmän
”Olen toista kertaa rintasyövän kynsissä. Katselen syöpähoidettavana katon 25 x 25 -laattoja. Minulla ei ole ketään. Äiti, kaksi siskoa, joista toisella 40-vuotias poika, jolla 8-vuotias poika.
Minä ja mies siivoamme, ´lainaamme´ rahaa, hoidamme työkaverin koiria. Kaikessa minun osuus on ollut olla auttamassa tekemässä, olla ´vapaaehtoinen´, kun toiset on vain entisiä lapsettomia ja entisiä työttömiä. Osallistumme lahjakeräyksiin, emme aina saa toisten osuutta vaan mies maksaa 2-4/9 osuutta, kun on niin kiltti ettei voi muistuttaa maksamatta jääneistä osuuksista. 4-6 euroa monena syksynä ei ole paljon, mutta kolminkertaisena maksuosuus kun toiset muka unohtaa, ei ole oikein. Ehkä Taivaassa saamme rästit korkojen kera ´joltakulta´?
Kahvipöytäkeskusteluissa lapseton ja lapsenlapseton jää ilman puhuttavaa.
Oma tahaton lapsettomuus -kausi tulee mieleen, kun siskon ja serkun ekat lapsenlapset on intoiltu ensin hengessä mukana. Sitten miettii sitä, kun koulukiusaamismuistot ja työttömyys estivät adoptiokortin katsomisen. Ainahan ei voi adoptoida?
Sydänsimpukoissa on tärkeää nähdä muutama tolkun immeinen, jotka tietää, mitä on elää nuoruus toisten katseiden mittailtavana ilman omaa kersaa, kissaa, koiraa ja gerbiiliä.”
Nimimerkki Simpukan vapaaehtoinen
Tule mukaan lapsenlapsettomien vertaisryhmään
Simpukka ry:n lapsenlapsettomien Sydänsimpukat on vertaisryhmä tahattomasti lapsettomille, joista ei tullut vanhempia eikä isovanhempia. Verkkotapaamiset kello 18–19.30: to 22.10.2026, to 19.11.2026 ja ke 9.12.2026. Linkit tapaamisiin löytyvät Simpukan tapahtumakalenterista. Olet sydämellisesti tervetullut mukaan!
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on tahattomasti lapsettomien ja lahjasoluperheiden yhteisö ja asiantuntijaorganisaatio, joka edistää tahattomasti lapsettomien ja lahjasoluperheiden asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea.
Tue Simpukan työtä liittymällä Simpukan jäseneksi. Lue lisää: Simpukan jäsenyys.