Lapsenlapsettomuus satuttaa, kun muut vain puhuvat lapsenlapsistaan
”Kuinka monta lastenlasta sinulla on? Katso, tässä kuvassa ovat minun lapsenlapseni. Tässä ollaan nuorimmaisen ristiäisissä…”
Tahattoman lapsettomuuden kokeneelle lapsettomuuden suru sekä siihen liittyvät osattomuuden ja yksinäisyyden tunteet voivat nousta uudelleen esille siinä vaiheessa, kun ystävistä ja sisaruksista tulee isovanhempia.
Moni lapseton ja lapsenlapseton kokee, että ympäristö olettaa, että kaikilla eläkeikää lähestyvillä ja eläkeläisillä on lapsenlapsia. Uusiin ihmisiin tutustuminen saatetaan aloittaa kysymällä, kuinka monta lastenlasta kullakin on. Työpaikkojen kahvihuoneet ja ystävien tapaamiset saattavat usein täyttyä vain lastenlasten asioista puhumisella.
Lapsenlapsettomuuteen liittyvän surun takaa voi löytyä muun muassa pitkän lapsettomuushoitopolun kipua, tyhjän sylin ja merkityksettömyyden tunnetta, surua sukupolvien ketjun katkeamisesta, pelkoa yksinäisyydestä, huolta vanhuuden hoivasta sekä esimerkiksi pohdintaa omasta perinnöstä ja vaikka rakkaan kesämökin kohtalosta.
Työelämässä ja palveluissa on tärkeää huomioida yhdenvertaisesti myös yksin ja kaksin elävät sekä muut läheissuhteet.
Lauantaina 18.10.2025 vietetään isovanhempien päivää. Simpukka ry pyytää huomioimaan, että kaikilla ei ole toiveestaan huolimatta lapsia ja lapsenlapsia. Asia voi olla hyvinkin kipeä.
Seuraavalla kerralla, kun tapaat ystävän, kysy mitä hänelle kuuluu ja kerro, mitä sinulle kuuluu. Vaikka lapsenlapset ovat tärkeitä, joskus on kiva puhua jostain muustakin. Löytyisikö puheenaihetta, joka innostaa kumpaakin ja josta kummallakin on kokemuksia?
Vertaistukea lopulliseen lapsettomuuteen
Simpukka tarjoaa vertaistukea lopulliseen lapsettomuuteen SYKE-verkostossa ja lapsenlapsettomuuteen Sydänsimpukoissa. Lisätietoa Simpukan verkkosivuilla: Lopullisesti lapsettomien SYKE-verkosto.
Ajatuksia lapsenlapsettomuudesta
“Kun syntyy uusia lapsenlapsia, minulla nousee suru pintaan. Tavatessani sisartani tiedustelen kuulumisia ja hän kertoo lasten ja lastenlasten touhuista. Silloin iskee kateus: etkö osaa puhua muusta kuin lapsista. Eläkeläisenä hän hoitaa lastenlapsia jatkuvasti. Sisko lähettää usein kuvia lastenlapsista kännykkääni. Joskus se koskee kipeästi, kun mieleeni nousee vaille jäämisen tunne siitä, etten saa olla äiti ja mummo. Koen olevani kuin halkaistu omenanpuolikas. Toisaalta on ihana katsoa lasten kuvia.” Katariina, Simpukka-lehti 3/2025. Katriinan haastattelun pääset lukemaan liittymällä Simpukan jäseneksi. Lue lisää täältä: Liity Simpukan jäseneksi.
“Työkavereihin nähden tunnen ulkopuolisuutta silloin, kun he juttelevat arkisesti omista lapsistaan. Raskaana olevat äidit saattavat aiheuttaa rankan reaktion itsessäni. Lasten ja lastenlasten kuvien esittely kahvihuoneessa tuo kateutta ja pahaa mieltä. Yritän olla avoin tunteilleni ja sallia niiden tulla. Se ei ole aina ollut ihan helppoa.” Katariina, Simpukka-lehti 3/2025
”Tekstiviestillä olen onnitellut lapsenlapsesta, pala kurkussa, silloinkin. Tiesin, itseni tuntien, että ensimmäinen tapaaminen hänen kanssaan tulee olemaan vaikea minulle, tahtomattaan lapsettomalle ja lapsenlapsettomalle. Ja miten olin jo pelännyt sitä hetkeä, kun tapaisin ensimmäistä kertaa nämä kolme sukupolvea yhdessä. Miten minä pystyisin olemaan onnellinen heidän onnesta? Onnesta, jota ei minulle suoda?” Nimimerkki Nainen 55 v, Simpukan Tarinoita lapsettomuudesta -blogi.
”Elämäni suurin pettymys on lapsettomaksi jääminen. – – Kun vihdoin hyväksyin lopullisen lapsettomuuden ja löysin elämääni muuta sisältöä, tuntui siltä, että nyt voin unohtaa koko asian ja lopettaa sen suremisen. Muutaman vuoden päästä sisareni sai ensimmäisen lapsenlapsensa. Silloin ymmärsin, ettei minusta tule mummoakaan. Taas jään sivustakatsojaksi, kun sukulaiset ja ystävät kertovat lastenlapsistaan ja näyttävät vauvakuvia. Ne vihlaiset sydämestä.” Nimimerkki Varamummo, Simpukan Tarinoita lapsettomuudesta -blogi.
”Lastenlasten valokuvia, tarinoita lasten oppimista asioista ja vauvanvaatteiden shoppailua. Minna on huomannut, että isovanhemmiksi tulleiden ystävien arki täyttyy suvun pienten kanssa olosta ja heistä muille puhumisesta. Ystävien iloa pursuavat tarinat saavat Minnan huokaamaan hiljaa. Välillä tuntuu kipeältä, katkeralta ja surulliselta kuulla toisten ilosta. Jos elämä olisi mennyt toisin, hän saisi ehkä vastavuoroisesti kertoa omista lapsenlapsistaan. Jo lapsena Minna hoiti pienempiä lapsia ja suunnitteli vähintään seitsemän lapsen äitiyttä. Hän ei haaveillut omakotitalosta, urasta tai matkustamisesta vaan siitä, että sylissä olisi monta pellavapäätä. Esteeksi tielle tuli endometrioosi.” Minna, Simpukka-lehti 3/2022