Syvyydestä valoon – Markku Klamin viulukonsertto Requiem

Teksti Pirkko Heimonen. Kuvat Pirkko Heimonen ja Laura Karlin. Kaupallinen yhteistyö Tampere Biennale.

Aurinkoisena kevätiltana 17.4.2026 Tampere-talossa kantaesitettiin kahden säveltäjän teokset osana Tampere Filharmonia 40-vuotisjuhlakonserttia. Markku Klamin ja Matilda Seppälän teokset poikkesivat toisistaan paitsi musiikillisesti myös teemallisesti.

Markku Klamin sävellys kertoo henkilökohtaista tarinaa seitsemän vuoden pituiselta lapsettomuusmatkalta. Klami toivoo teoksen antavan lohtua muille tahattoman lapsettomuuden kohdanneille. Viulisti Maria Puusaari tulkitsee sävellystä taidokkaasti yhdessä orkesterin kanssa kapellimestari Ruut Kiiskin johdolla.

Teos on jaettu kolmeen osaan: De profundis (Syvyydestä), Alcheringa (Unen aika) ja Ad lucem (Kohti valoa). Klami ei halunnut antaa varsinaisia kuunteluohjeita. Hän kehotti tarkastelemaan musiikin aikaansaamia tunteita. Klami täsmensi, että teoksen musiikki ei noudata tiettyä teoriallista kaavaa, vaan rakentuu säveltäjän lapsettomuusmatkan aikana kokemista tunteista turhautumisesta hyväksyntään.

Alussa kuuluu ukkosen jyrinää. Musiikista kumpuaa raivoa, turhautumista ja ahdistusta, ehkä epäuskoakin. Pakenemista, juoksemista jostakin pois. Nopea, tummasävyisiä tunteita välittävä viulukuvio toistuu läpi teoksen, mutta etenkin ensimmäisessä osassa. Ison salin akustiikka kantaa musiikin kaikki vivahteet kuulijalle hyvin.

Ykkös- ja kakkososan vaihdoksen huomaa selvästi. Musiikki rauhoittuu. Matala, rauhallinen musiikki välittää koskettavan syvän surun, joka resonoi kuulijassa. Hieman myöhemmin sointiin tulee kuplivaa toiveikkuutta, keväinen puro ja lintujen laulu. Musiikki tuo toisinaan mieleen elokuvamusiikin. Toivon syttymisten ja sammumisten vaihtelu kuuluu. Lopussa on kuin kevyttä keinumista, mieliala on ehkä varovaisen tyyni.

Kolmas osa alkaa mahtipontisesti. Ollaan jälleen myrskyn ja pauhaavien tunteiden äärellä.

Teos on ajoittain vaikeatulkintainen. Kuvaako nyt rauhoittunut musiikki tyyneyttä vai taisteluväsymystä? Lapsettomuuden kokenut pystyy samaistumaan aaltoileviin tunteisiin. Sävel nousee, ja alkaa nopeampi, iloinen tempo. Jos alussa juostiin jostakin pois, niin tämä on kuin kevätkirmaus jotakin kohti. Teoksen lopussa kuuluu samaa melankoliaa kuin alussa, ja se päättyy syvään huokaukseen. Hyväksyntään?

Markku Klami kuvaa konsertin jälkeisiä tunnelmiaan: ”Odotukset olivat korkealla, ja niin viulusolisti, kapellimestari kuin orkesterikin antoivat upean ja koskettavan kantaesityksen. Tämän kaiken sulattelu tulee kestämään aikansa, kun eiliseen iltaan kiteytyi monen vuoden matka. Olo on onnellinen ja kiitollinen.”

Kuvassa ylhäällä vasemmalta huilisti Malla Vivolin, Markku Klami, viulisti Maria Puusaari ja kapellimestari Ruut Kiiski. Kuvaaja Pirkko Heimonen. Alla olevassa kuvassa Markku Klami. Kuvaaja Laura Karlin.

Lue myös: Säveltäjä Markku Klamin viulukonsertto on sielunmessu syntymättömälle elämälle: ”Henkilökohtainen surutyö”

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on Suomen ainoa tahattoman lapsettomuuden vertaistuki- ja asiantuntijaorganisaatio. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. Simpukka pitää lapsettomien puolia ja työskentelee sen eteen, että huomenna asiat olisivat paremmin.

Sote-alan järjestöihin kohdistuu massiivia rahoitusleikkauksia. Simpukan työn jatko on epävarmaa. Tule rinnallemme seisomaan ja tukemaan tahattomasti lapsettomien hyvinvoinnin eteen tehtävää työtä. Emme pärjää enää yksin! Liittymällä Simpukan jäseneksi saat sähköisen Simpukka-lehden luettavaksi neljä kertaa vuodessa sekä yhteistyökumppaneiden tarjoamia jäsenetuja.