Puuttuvat mummot                                                                        

Lapsena minulla ei ollut mummolaa. Kaksi ystävääni kertoivat minulle, kuinka tärkeä mummo oli heille, kun kotona isä tai äiti käytti alkoholia ja elämä tuntui turvattomalta. Mummolassa sai kokea olevansa pieni ja suojassa, kun kotona joutui kantamaan liikaa vastuuta pikkusisaruksista ja juopuneesta vanhemmasta. Lapsen oloa helpotti, kun välillä sai istua mummon lämpimään syliin keräämään voimia.

Lapsuuden perheessäni isänäiti oli kuollut ennen syntymääni. Äidinäiti eli vielä, mutta hän asui kaukana. Muistan tehneeni viisivuotiaana junamatkan mummolaan Hämeenlinnasta Joensuuhun äidin ja pikkusiskon kanssa. Mummo asui pienessä, punaisessa mökissä ja makasi sairaana vuoteessa. Huoneessa haisi lääkkeiltä ja pissalta. Pihalla ihmettelin siskon kanssa lehmiä, jotka ammuivat laitumella ja isot eläimet vähän pelottivatkin kaupunkilaislapsia. Mummo kuoli pian tämän jälkeen.

Oma äitini ehti nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa syntyvän. Sisareni poika oli vain puolitoistavuotias, kun äitini kuoli sairastettuaan pitkään. Hänen mummoutensa jäi lyhyeksi.

Lapsitoiveeni ei täyttynyt, joten minusta ei tullut koskaan äitiä eikä mummoa. Sukupolvien ketju katkesi kohdallani.

Lapsen kaipuussani toimin varamummona naapurin kaksosille ja hoidin heitä joskus pieninä. Kerran sain heiltä äitienpäiväkortin, jossa luki: ”Onnea varamummolle”.

Viime vuosina olen toiminut mieheni kanssa varamummona ja -vaarina koululaisten kerhoissa ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kummiperheissä. En saanut mallia mummon rooliin, vaan olen voinut luoda omat tapani lasten kanssa puuhailuun. Koen tärkeänä levollisen läsnäolon ja aidot kohtaamiset, kun luen heille kirjaa, leivomme tai askartelemme yhdessä jutellen samalla.

Nämä vapaaehtoistehtävät tuovat merkitystä ja iloa elämääni lapsettomana eläkeläisenä, kun saan kokea lasten läheisyyttä edes hetkittäin. Huomaan, että lapset kaipaavat aikuisen huomiota ja kuuntelua. Voin antaa pienille rauhallista aikaa, kun vanhemmat elävät kiireisiä ruuhkavuosia. Monen perheen isovanhemmat asuvat kaukana, eikä heitä tavata usein. Silloin tarvitaan varamummoa.

Varamummo Pipa