Transvaikuttajat Mona Bling ja Mio Kivelä: "Olisimme molemmat ihan älyttömän hyviä vanhempia"

Teksti Hanna Parviainen, kuvat Viivi Selin. Teksti on julkaistu ensin Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n lehdessä Simpukka 2/2023.

Mona Bling ja Mio Kivelä ovat paitsi rakkaita ystäviä, myös kirjailijoita ja transvaikuttajia. Ystävykset kertoivat Simpukka-lehdelle, miltä tuntuu kasvaa nuoruudesta asti ajatukseen, että yhteiskunnan mielestä itsellä ei ole oikeutta saada kokea vanhemmuutta. Yhteiskunnan hyljeksintä ja viha on jättänyt monille transtaustaisille syviä arpia.

Miltä tuntuisi kuulla lapsesta tai nuoresta asti, että et tule koskaan kelpaamaan yhteiskunnan silmissä vanhemmaksi? Miltä tuntuisi kasvaa yhteiskunnassa, jossa on luotu mielikuvaa, että lasten suojelemiseksi on parempi, että sinulla ei ole ikinä omaa lasta?

Tällainen vahingollinen ja virheellinen narratiivi on valitettavan tuttua transtaustaisille henkilöille. Ystävykset, kirjailijat ja transvaikuttajat Mona Bling ja Mio Kivelä kertoivat Simpukka-lehdelle, miltä tuntuu kuulla olevansa vanhemmaksi vääränlainen.

Helsinkiläinen Mio on toiminut kirkon kasvatuksen kentällä muun muassa erityisnuorisotyönohjaajana ja kouluttajana. Hän on kirjoittanut aiemmin eri teoksiin sekä julkaissut keväällä 2023 Luomiskirja – Piirrä, pohdi, ihmettele -nimisen teoksen. Hänen transmiehen lapsitoivetta käsittelevä kolumninsa ilmestyy säännöllisesti Simpukka-lehdessä.

Mona on turkulainen vaikuttaja ja toimittaja, jonka syksyllä 2022 julkaistu esikoisteos 23 transmyyttiä – Totta ja tarua transihmisistä kutsuu tutustumaan vähemmistöön, johon kohdistuu poikkeuksellisen paljon ennakkoluuloja.

Tällä kertaa ei puhuta kovinkaan paljon heidän taustoistaan, transprosesseista ja matkasta tähän päivään. Monan mukaan media revittelee juuri niillä kipeillä kokemuksilla eikä keskity siihen, mikä on tärkeää: transtaustaisten syrjimättömyys ja kunnioitus sekä oikeus ihan tavalliseen elämään, kuten vanhemmuuteen.

Yhteiskunta ei hyväksy vanhemmaksi

Monan ja Mion huomioiden mukaan yhteiskuntamme on vahvasti lapsiperhenormatiivinen. Yleinen oletus on, että kaikilla on edessään elämänpolku, johon kuuluu lasten saaminen. Tästä huolimatta Monan, Mion ja monien muiden kokemus on, että transtaustaisen vanhemmuus ei kuitenkaan ole yhteiskunnan odotuksissa hyväksyttyä.

Mona ja Mio kertovat kasvaneensa nuoresta asti ajatukseen siitä, että yhteiskunta ei hyväksy heitä vanhemmiksi. Valitettavan usein kuultu näkemys on, että heidän seuransa nähdään haitallisena lapsille. Usein kuulleen asian alkaa tahtomattaankin sisäistää.

– En koskaan kuullut tai nähnyt mistään, että voisin tulla isäksi. Ennemmin se kuvattiin ajatuksena vääränä ja mahdottomana. Niinpä ajatus biologisesta vanhemmuudestani tuntui lopulta itsellenikin vieraalta. Mio sanoo.

– Yhteiskunnan tarkoituksena on ehkä suojella lasta. Miltä lapsia suojellaan? Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen. Minä ja Mio olisimme kumpikin ihan älyttömän hyviä vanhempia, Mona sanoo.

Myös Sateenkaariperheet ry:n perhevalmentaja Kaisa Niittyselle on tullut työssään valitettavan tutuksi yhteiskunnan negatiivinen asenne transtaustaisten vanhemmuutta kohtaan. Jopa ammattilaiset antavat ymmärtää, että vanhemmuus ei ole soveliasta.

– Moni transtaustainen miettii, että onko minulla oikeus haaveilla vanhemmuudesta. Moni valitettavasti sisäistää syrjinnän ja ajattelee, että lapsi ansaitsee parempaa. Ihan kaikilla vanhemmilla voi olla tilanteita, että psyykkinen jaksaminen ei riitä.

Transtaustaisten lähipiirikään ei usein tiedä tarpeeksi transtaustaisten lapsiperheellistymisen mahdollisuuksista sekä oikeudesta siihen.

– Monen lähipiiriin kuuluvan ensimmäinen reaktio voi olla huudahdus, että prosessiin ei kannattaisi lähteä, koska silloin vanhemmuus jää kokematta. Sama reaktio voi tulla sateenkaareville ja muunsukupuolisille.

Niittysen huomion mukaan ilmapiirissä on tapahtunut pientä positiivista muutosta. Tietoisuus lapsiperheellistymisen poluista on kasvanut, ja ihmiset uskaltavat jo haaveilla vanhemmuudesta.

Lapsi olisi rakkaudella kasvatettu

Mio on haaveillut vanhemmuudesta lapsesta asti.

– Kun leikeissä jaettiin rooleja, varasin aina salamannopeasti isän roolin. Kallion lukiossa opiskellessani yksi kaverini kertoi, miten hankalaa oli lapsena leikkiä, kun kukaan ei koskaan halunnut olla isä. Pysähdyin ja hämmästyin, että eikö tosiaan?

Vasta myöhemmin hän ymmärsi sanoittaneensa itselleen pienestä asti juuri isän roolia. Vaikka isyys tuntuu hänelle edelleen omimmalta, ei hän enää näe vanhemmuuden nimikkeitä sukupuolittuneina. Jokainen löytää itselleen sopivimmat nimikkeet. Tehtävät, vastuut ja rakkaus voivat olla niissä kaikissa samanlaisia.

Tärkeintä olisi antaa lapselle tilaa ja turvaa.

– Elämässäni on rakkautta, jonka haluaisin antaa jollekin, joka saisi kasvaa siinä aikuiseksi. Haluaisin mahdollistaa hänen näköisensä elämän. Olisin epätäydellinen ja parhaansa yrittävä vanhempi, Mio kuvaa.

Työskentely nuorten kanssa sekä omien kymmenen vuotta nuorempien sisarusten kanssa oleminen tuntuvat Miosta merkitykselliseltä. Hänen elämäänsä kuuluu useita lähipiirin lapsia, kummilapsia ja “kummalapsia”, jotka ovat kuten kummilapset, mutta heillä on ollut ristiäisten sijaan nimiäiset. Tuntuu tärkeältä saada olla yksi turvallinen aikuinen lisää heidän elämässään.

Mona myöntää, että läheisen raskaaksi tulo tuo aina itselle muutaman päivän kestävän ajatusmyrskyn. Olo on ystävän puolesta onnellinen, mutta samalla ”megakateellinen”.

Vanhempana hän haluaisi olla lasta kuunteleva.

– Tekisin kaikkeni, että hänellä olisi onnellinen lapsuus. Rakastaisin järjestää juhlia ja viedä häntä museoretkille ja eläintarhaan. Olisi kivaa, kun olisi joku, joka olisi superinnoissaan ja arvostaisi yhdessä tehtyjä asioita.

Transvaikuttajat Mio Kivelä ja Mona Bling haluavat muuttaa puhetapaa transtaustaisen kelpaamattomuudesta vanhemmaksi. Lapsi tarvitsee turvallisen ja rakastavan aikuisen, jonka vanhemmuusnimikkeellä ja sukupuolella ei ole merkitystä.

Transviha ei ole keksittyä

Mio puhuu lapsitoiveista myös muiden transmiesten kanssa. Lapsettomuutta surraan yhdessä. Joku saattaa jopa kysyä toiselta voisiko hän kuvitella luovuttavansa ystävälleen sukusoluja. Toisten taustoilla ei ole merkitystä, mikä tulee esille iloisessa naurunpyrskähdyksessä, kun muistetaan, että ai niin, sinullahan on tämä sama tilanne.

Monan teos 23 transmyyttiä – totta ja tarua transihmisistä sai ilmestyessään viime syksynä hyvän vastaanoton. Kirjassa hän sivuaa myös lapsitoivetta:

”Cissekstisessä ja heteronormatiivisessa maailmassa cissukupuolisuus ja heterous nähdään aina parempana ja arvokkaampana kuin transsukupuolisuus tai homoseksuaalisuus. Tästä ajatusmaailmasta pitää yrittää päästä eroon, sillä ihmisen sukupuolihistoria tai seksuaalinen suuntautuminen eivät vaikuta hänen kykyynsä olla rakastava vanhempi”.

– Meillä on sisäänrakennettu arvojärjestys, että transtaustainen olisi huono vanhempi. Se on meillä rakenteissa ja järjestelmässä. Transviha ei ole keksittyä, se on oikeasti olemassa, toteaa Mona.

Mio vertaa normeja ja syrjintää lasitunneliin. Jos olet normien mukainen, et huomaa esteitä kulkiessasi tunnelissa. Kun joku kertoo, että ei pääse tunnelissa eteenpäin, ihmettelet, koska et ole törmännyt esteisiin.

Hänen mukaansa moni toista syrjivä loukkaantuu syrjintään puuttumisesta ja kysyy, että eikö mitään saa enää sanoa, vaikka on sananvapaus. Yllättäen syrjivä kokee, että häntä syrjitään, kun hän ei saa sanoa mitään.

– Toisen tulkinta omasta sananvapaudestaan voi olla toisen henkistä väkivaltaa. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi, sanoo Mio.

Mitä yhteiskunnan asenteille voisi sitten tehdä? Mediassa tulisi aktiivisesti tuoda esille perheiden monimuotoisuutta ja sateenkaarivanhemmuutta. Tarvitaan laajaa kuvastoa perheistä, vanhemmista ja odottajista. Avoimuus synnyttäisi tilaa erilaisille tavoille olla vanhempi, mistä hyötyisivät kaikki muutkin vanhemmat kuin vain sukupuolivähemmistöihin kuuluvat.

Media nostaa helposti esille myyviä kohujuttuja, kuten transmaskuliinin raskautta.

– Transnaisena minulle on itsestäänselvää, että tällöin puhutaan transmiehen raskaudesta. Koska mies ei voi olla raskaana, antaa media otsikoilla merkityksen, että transmies ei ole oikea mies. Jos keskusteluissa on vain järkytystä aiheuttavia asioita, pysyy se narratiivi yllä, uskoo Mona.

Transprosessin sterilisaatio

Huhtikuun 3. päivänä 2023 astui voimaan uusittu sukupuolen vahvistamista säätelevä niin sanottu translaki. Sen mukaan täysi-ikäinen henkilö voidaan vahvistaa toiseen sukupuoleen kuuluvaksi hänen omalla ilmoituksellaan. Samalla poistui vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä.

Aiemmin prosessiin kuului vuoden kestävä moniammatillisen tiimin ohjaama diagnosoimisvaihe. Diagnoosin saamisen jälkeen oli mahdollista aloittaa hormonihoidot, ja sen jälkeen, henkilön niin halutessa, leikkaukset, kuten rintakehä- ja genitaalikirurgia.

Sukupuolen juridinen muuttaminen, eli uuden sosiaaliturvatunnuksen saaminen, edellytti vuoden hormonihoitoja tai muuta sterilisaatiota. Uudessa translaissa tätä vaatimusta ei enää ole.

Vaikka vaatimusta sterilisaatioon ei enää ole, käytännössä moni valitsee kuitenkin hormonihoidot. Moni transprosessissa oleva ei saa tietoa mahdollisuudesta pakastaa sukusoluja.

– Prosessia läpikäyvä joutuu pohtimaan todella isoja asioita, joilla on vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Monen sukupuoliristiriita on niin iso, että lapsitoiveelle ei ole tilaa. Esimerkiksi 19-vuotias transprosessiin lähtevä ei ehkä tule ajatelleeksi sukusoluasioita, Niittynen kuvaa.

Niittysen mukaan moni ajattelee, että transtaustaisen vanhemmuus ei ole mahdollista, joten hän luopuu sukusolujen talletuksesta. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeintä saada nopeasti lähete prosessiin. Vaikka lapsitoive olisi vahva, ei lapsiperheellistyminen ennen transprosessia tunnu monen mielestä itselle sopivalta tai oikealta.

– Onko mahdollista viivyttää prosessia vuosilla siksi, että saisi ensin lapsen? Kohdullinen henkilö saattaa pohtia haluaako kokea raskauden ja synnytyksen sekä sitä, miten se vaikuttaisi omaan hyvinvointiin ja kokemukseen omasta sukupuolesta. Hän voi myös pelätä hoitopolkunsa vaikeutuvan, jos hän on ollut raskaana.

Niittysen huomion mukaan yli 40-vuotiaat ovat saattaneet saada perheen ensin ja lähteä sitten prosessiin. Nuoremmat taas miettivät enemmän hormonihoitojen tauottamista lapsiperheellistymisen ajaksi.

Hädässä tarvitaan tietoa ja tukea

Mion ja Monan prosessista on hetki aikaa. Lapsiperheellistymiseen liittyvät ajatukset nousivat pinnalle vasta myöhemmin.

– Moni kysyy kaduttaako, että lähdin prosessiin. He eivät ymmärrä, miltä tuntuu olla trans. Millaista on, kun maailma näkee sinut väärin, sanoo Mona.

– Lisääntymiskyvyttömyydestä huolimatta olen iloinen, että lähdin prosessiin ja saan olla minä. En olisi voinut muutakaan. Saan silti olla myös rikki. Jouduin maksamaan kovan hinnan ja toivon, että lakimuutos voisi säästää jatkossa toiset siltä, sanoo Mio.

Mion ystävä vertasi osuvasti omaa lisääntymiskyvyttömyyden tuonutta syöpäleikkaustaan Mion pakkosterilisaatioon. Vaikka on kiire, hätä ja tarve toimenpiteille, tarvittaisi tietoa, tukea ja empaattisuutta.

– Olimme ystäväni kanssa samassa tilanteessa: oli pakko tehdä jotain nyt, että voisimme elää. Oli tehtävä ne välttämättömät hoidot eikä biologisten lasten saamisen tärkeyttä pystynyt silloin prosessoimaan. Menetyksen pystyi oivaltamaan ja prosessoimaan vasta myöhemmin.

Miolle mainittiin sukusolujen tallettamisesta, mutta asia esitettiin epäillen ja vähätellen. Hoitohenkilökunta antoi ymmärtää, että prosessi on monimutkainen ja vaikea eikä kovin tärkeä. Sisäistetyn transfobian vuoksi hän ei ollut osannut edes pohtia, voisiko haluta tallettaa sukusoluja.

Mio Kivelä ja Mona Bling kuvattiin Helsingissä Talvipuutarhassa keväällä 2023. Kuvat Viivi Selin.

Erilaisia mahdollisuuksia

Transtaustaisen lapsiperheellistymismahdollisuuksia ovat esimerkiksi lahjasoluhoidot, mikäli lasta toivovasta parista toinen on kohdullinen, kumppanuusvanhemmuus, adoptio ja sijaissynnytys, jonka sääntelyä Simpukka ry toivoo nyt hallitusohjelmaan.

Monan huomioiden mukaan adoptioprosessissa sateenkaarihakijoiden tilanne on vaikeampi kuin cisheteroiden hakijoiden. Adoption hakuprosessi on pitkä, kuormittava ja epävarma. Adoptioprosessiin lähteminen vaatii voimavaroja.

– On rankkaa, kun elämäsi ja tulevaisuutesi on aina jonkun muun arvioitavana. Kuinka monta sellaista prosessia yksi ihminen jaksaa, Mio pohtii.

Transtaustaisilla on luonnollisesti monenlaisia elämäntilanteita ja haaveita. Osa ei halua lapsia, osa haluaa, osalla on lapsia, ja joku kokee sekundaarista lapsettomuutta.

– Sukupuoli ei vaikuta vanhemmuuteen. Kuka meistä on normaali, kysyy Mona.

Sanastoa

Cis: henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset.
Sukupuolen korjaus, transprosessi: lääketieteelliset, sosiaaliset ja juridiset toimenpiteet, joiden avulla henkilö voi elää omassa sukupuolessaan. Transsukupuolinen tai muunsukupuolinen henkilö voi korjata kehoaan sekä nimensä ja juridisen sukupuolensa vastaamaan todellista sukupuoltaan.
Sukupuolidysforia: sukupuoliristiriidan aiheuttamaa pahan olon tunnetta, joka eritellään kehodysforiaksi ja sosiaaliseksi dysforiaksi.
Trans: henkilö, jonka sukupuoli tai sukupuolen ilmaisu ei ole yksiselitteisesti hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen yleensä liitettyjen odotusten mukainen, ja jotka itse määrittelevät olevansa transihmisiä.
Transmies: mies, joka on syntymässä määritetty tytöksi, mutta on sukupuoli-identiteetiltään mies.
Transnainen: nainen, joka on syntymässä määritetty pojaksi, mutta on sukupuoli-identiteetiltään nainen.
Transtaustainen: henkilö, joka sukupuolen korjauksen jälkeen ei määrittele itseään transsukupuoliseksi, voi tarvittaessa kuvata itseään transtaustaiseksi naiseksi tai mieheksi.
Lähde seta.fi ja Kaisa Niittynen

Lapsettomien yhdistys Simpukka

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on Suomen ainoa tahattoman lapsettomuuden asiantuntijaorganisaatio. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. Simpukka pitää lapsettomien puolia ja työskentelee sen eteen, että huomenna asiat olisivat paremmin.