Vertaistuen voima
Tarinoita vertaistuesta: yhteisöllisyys, ymmärrys ja keskusteluryhmät
Kun koin puolen vuoden sisään kaksi kertaa myöhäisen keskenmenon, tuntui, ettei kukaan koko maailmassa voi mahdollisesti ymmärtää, miltä minusta tuntui. Kuin silmänräpäyksessä menetykset vetivät näkymättömän verhon minun ja muiden välille. Kuin olisin istunut yksin pimeässä nurkassa, jonne muut eivät uskaltaneet ihan kunnolla katsoa, ettei pimeys vain tarttuisi heihinkin.
Sain kyllä paljon myötätuntoa ja lohdutuksia. Toisaalta jotkut pohtivat, uskaltaisiko vauvoja mainita, he kun eivät halunneet muistuttaa tapahtuneesta. Ei minua tarvinnut muistuttaa, muistin kyllä ilmankin. Mielessäni ei ollut mitään muuta. Ei mitään muuta, kuin kuolleet vauvani ja yksityiskohtaiset tapahtumaketjut siitä, mitä oli tapahtunut ennen heidän kuolemaansa.
Jo sairaalassa ollessani kulutin Googlen puhki. Koitin etsiä kaiken mahdollisen tiedon vastaavista tilanteista. Miten niistä on selvitty, mistä se on voinut johtua, ja olisiko vielä toivoa saada elävää vauvaa tulevaisuudessa. Miten navigoida arjessa, kun muiden vauvat syntyvät elävinä, minun kuolleina. Hakutuloksista löytyi pääosin kliinistä informaatiota, millaisia oireita keskenmenosta voi aiheutua ja miten keskenmenoja hoidetaan.
Surimme puolisoni kanssa yhdessä, mutta ajan kanssa myös kovin eri tavoin. Hän halusi puhua jostain muusta, minä en mistään muusta. Lopulta tulevina sumuisina viikkoina ja kuukausina löysin varmaankin vähän vahingossa vertaistuen pariin. Facebook-ryhmän kautta löysin saman kokeneita ja sain kertoa heille mitä olin kokenut. En ollutkaan yksin, joku muukin tietää miltä tuntuu synnyttää kuoleva, pikkuruinen vauva. Ja myös miltä tuntuu puhua aiheesta, kun ihmiset kaikkoavat ympäriltä.
Instagramin kautta rupesin etsimään vertaistukea hakusanojen avulla. Sieltä avautui kokonaan uusi maailma, kansainvälinen vauvansa menettäneiden yhteisö. Lukuisia julkaisuja, kuvia, tekstejä. Ahmin niitä. Itkin ja ahmin. Välillä itkun surusta, välillä huojennuksesta. Meitä onkin aika paljon.
En ikinä unohda niitä vertaisia, joiden kanssa juttelin silloin, kun elin elämäni vaikeimpia kuukausia. Vaikka minulla oli empaattisia läheisiä tukenani, vain saman kokenut voi todella ymmärtää mitä kaikkea menetyksen jälkeen käy läpi. Vain saman kokenut jaksaa puhua aiheesta tunteja, joka päivä.
Menetys on surun lisäksi jättimäinen tunteiden sekamelska. On vihaa, hämmennystä, pelkoa, katumusta, ärtyneisyyttä, kateutta, neuroottisuutta, kuolemanpelkoa. Joskus tuntuu, ettei tunne mitään, pahaakaan oloa, on vain täysin turta ja neutraali. Välillä tekee mieli vaan nauraa tai vitsailla. Se kaikki on ihan outoa, mutta saman kokeneiden kanssa ei tarvinnut samalla tavalla pelätä, että he ajattelisivat sinun olevan täysin tärähtänyt tai jotenkin raskasta seuraa.
Keskustelut vertaisen kanssa tuntuvat kevyemmiltä, koska toinen ei yritä lohduttaa menetystä pois tai piristää. Vertainen ei yritä löytää kultareunusta. Hänen ei tarvitse katsoa poispäin, hän katsoo suoraan pimeään kanssasi. Hän ei säiky, hänelle ei tarvitse filtteröidä. Eikä jälkikäteen tarvitse samalla tavalla miettiä, puhuinkohan nyt taas kerran liikaa kuolleista vauvoistani, sillä me puhuimme yhdessä vauvoistamme.
Myöhempinä vuosina, perustamani Keskenmenoklubin kautta, olen päässyt todistamaan (usein anonyymin) vertaistuen voimaa. Joskus sen tuntee ihan luissa ja ytimissä asti. Kun ensimmäiset rohkeat avaavat suunsa ja puhuvat ääneen vaikeista, jopa hävettävistä ajatuksistaan, yhtäkkiä huomaakin monen muun kokevan ihan samanlaisia tunteita. Se tuo oivalluksia itsellekin. Yhteinen, avoin keskustelu mahdollistaa parantavien tunteiden kokemisen. Silloin tuntuu, että vaikka jokainen kantaa omaa painavaa taakkaansa aina itse, olemme silti yhdessä taakkojemme kanssa.
Yhteisöllisyys ja vertaistuki on antanut minulle kaiken omalla toipumismatkallani.
Laura, @keskenmenoklubi
Simpukka ry:n vuoden 2025 teemana on Oma kokemus, yhdessä jaettu — vertaistuen vuosi. Vuoden aikana julkaisemme erilaisia tarinoita vertaistuesta ja sen merkityksestä tahatonta lapsettomuutta kokeville.
- Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
- Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.