Vertaisuudessa on voimaa
Tarinoita vertaistuesta: yhteenkuuluvuus, Helminauha ja lahjasoluhoidot
Yhtäkkiä minulle tuli kaipuu vertaisten ääreen. Avasin Simpukan tapahtumakalenterin ja juutuin seilailemaan eri kuukausien lukemattomia vertaistuki tapahtumia. Taas häkellyin, kun näin sen valtavan vertaisuuden määrän mitä Simpukka yhdistys tarjoaa lapsettomuuskokemuksen monet polut huomioiden. Joka kuukausi on läjäpäin toimintaa. On verkkoyhteyksin ja livetapaamisin, anonyymisti tai nimien kanssa. Lyhempiä tai pidempiä kohtaamisia, joista voi kätevästi poimia omaan elämäntilanteeseen sopivimmat.
Itse olen jo monta vuotta elänyt Helminauha-kuplassa. Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kuukausittaisissa Helminauha- vertaistapaamisissa (joita löytyy eri kaupungeista) sekä olen mukana vetämässä verkossa tapahtuvaa perhevalmennusta ja järjestämässä vuosittaisia lahjasoluperheiden perheleirejä. Minulle näistä perheleireistä on muodostunut tärkeä kuulumisten vaihto- ja uusien perheiden kohtaamispaikka. Ennen kaikkea ne mahdollistavat lapselle kuulumisen ja samankaltaisuuden tunteen mukavassa konseptissa sekä edesauttavat lapsen ajatustyötä.
Omat syyni vertaisuuden vaalimiseen ja perheleirien pitämiseen löytyvät omasta lapsuudestani. Synnyin synnynnäisen vian kanssa maailmaan, joka aiheutti suurta pelkoa ja hätää vanhemmilleni. Siihen aikaan maailma oli toinen ja tuen ja vertaisuuden tarjonta oli olematonta. Yhteiskunnallisesti elämä oli toista ja monissa muissakin kuin vain lapsettomuus asioissa mm lääkärit kehottivat menemään kotiin ja unohtamaan koko jutun. Nythän hyvin tiedämme, että tyyli ei oikein toimi. Sen, ja monien muiden aiheeseen liittyvien tekijöiden yhteissumman vaikutuksesta minäkin kasvoin aikuisuuteen kantaen sisälläni viallisuuden, yksinäisyyden ja häpeän leimaa.
Kun sitten oma lapseni syntyi reilu kahdeksan vuotta sitten, oli itsestään selvyys, että en antaisi hänen kokea olevansa ainut lajiaan. Toki asia on eri ja tunne suhde on toinen. Nyt on kyseessä pitkään toivotun lapsen syntymä, onnellinen elämänjuhla, eikä järkytystä ja pelkoa aiheuttava lamaannuttava kokemus, joka värittää maailman toisin. Joka tapauksessa oma pohjani on syy siihen, miksi niin ponnekkaasti lähdin perheleirien muodossa rakentamaan kohtaamispaikkaa vertaisuuteen.
Lapsi mukana vertaistuessa
Lahjasoluvertaisuuden keskiössä on toki koko perhe, mutta varsinkin perheen lapset. Ne hartaasti toivotut ja odotetut yksilöt, jotka kantavat perustuksissaan lahjasolualkua mukanaan. Minä vanhempana saan luoda puitteet ja mahdollistaa lapselle pääsyn muiden samoin alkunsa saaneiden joukkoon. Saan luoda kontakteja ja antaa hänelle sekä itselleni palan kuuluvuuden tunnetta. Saan näyttää hänelle mallia vertaisten kanssa käydystä ajatusten vaihdosta ja voimasta, jonka jokainen vertaiskohtaaminen antaa
Minulle vertaistoiminta tarkoittaa sitä, että olen arvokas ja olemassa sellaisena kuin olen. Minulla on lupa olla ja olen hyväksytty. Vertaisuus – toisten kuuleminen ja kuulluksi tuleminen auttaa minua prosessoimaan mielen kiemuroita ja asettamaan asiat mittasuhteisiin.
Vertaisuudessa on voima, josta ammennan omaan elämääni. Sen myötä saan antaa eväät ja luoda mahdollisuuden lapselleni löytää oma paikkansa ja oman katsomuksen elämäänsä. Hän saa kasvaa ja poimia mukaansa sen minkä omakseen tuntee.
Vertaisuus edustaa ennen kaikkea mahdollisuutta päästä saman kokeneiden joukkoon. Joukkoon, jossa ei tarvitse selitellä – vaan siellä kokemus tunnetaan. Minulle, Simpukan vertaistoiminnassa mukana toimiminen on kuitenkin muutakin. Minulle se merkitsee mahdollisuutta rakentaa korjaavaa kokemusta itseäni varten.
Nimimerkki Vertainen
Simpukka ry:n vuoden 2025 teemana on Oma kokemus, yhdessä jaettu — vertaistuen vuosi. Vuoden aikana julkaisemme erilaisia tarinoita vertaistuesta ja sen merkityksestä tahatonta lapsettomuutta kokeville.
- Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
- Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.