Jesse Reponen: "Kliseiset tsemppaukset ja turhauttavat"

Lahtelainen Jesse Reponen on käynyt puolisonsa kanssa yli neljän vuoden ajan lapsettomuushoidoissa. Lapsettomuuden tuoma suru on ollut yhdistävä tekijä ja voimavara. Ei-kaupallinen sijaissynnytys voisi olla ratkaisu harvinaiserityisen lapsettomuuden tilanteessa.

Teksti Pirkko Heimonen, kuvat Jesse Reponen. Kirjoitus on julkaistu ensin Simpukka-lehdessä 3/2025.

Toive isyydestä on kulkenut lahtelaisen Jesse Reposen mukana aina. Toive ja kaipuu lapsesta konkretisoituivat oikean kumppanin löytymisen myötä.

Jesse ja Roosa Reponen alkoivat yrittää lasta vuoden 2020 keväällä, mutta aika pian he siirtyivät ICSI- eli mikrohedelmöityshoitoihin. Jesse kuvaa prosessia harvinaiserityiseksi puolison harvinaissairauden vuoksi.

Reposet käyvät läpi lapsettomuushoitoja nyt viidettä vuotta. Heillä on nyt julkisen puolen kolme hoitokierrosta käytynä. Kaikki hoidot ovat päättyneet joko varhaiseen keskenmenoon tai siihen, että alkiot eivät ole kiinnittyneet lainkaan.

Jesse ja Roosa ovat pitkän matkan varrella ehtineet pohtimaan myös sitä, miksi hoitokierrosten määrä julkisella puolella on niin rajattu ihmisten erilaista lähtökohdista riippumatta. Esimerkiksi Tanskassa voi saada kuusi hoitokertaa. Suomessa yläikäraja julkisiin hedelmöityshoitoihin on 40 vuotta, kun taas vaikkapa Alankomaissa ja Iso-Britanniassa se on 42.

Varoittamaton vieras

”Kyllähän se puolison suru on yksi pahimpia asioita tässä koko prosessissa. Oma suru on helpompi kantaa, koska sen tuntee omassa kehossa. Toisen surun vain aistii. Suru voi olla varoittamaton vieras. Se voi tulla koska vain ja ottaa vallan, vähän sellaisissa hämmentävissäkin hetkissä.”

Jesse Reponen sanoo surun olevan myös yhdistävä tekijä ja voimavara, koska molemmat surevat samaa asiaa vaikkakin eri tavoilla. ”Sitä voi yhdessä kirota, että miten paskaa tämä on. Me vastaan maailma. Tulee sellainen olo, että tästä kun selvitään, niin selvitään ihan mistä vaan.”

Jesse arvelee saaneensa puolisoltaan tukea enemmän kuin on itse osannut antaa. Tähän hän näkee syynä tunnepuolen eritahtisuuden.

”Koen itse tulleeni vähän jälkijunassa. Puoliso on mennyt edellä, käsitellyt niitä tunteita omalla tavallaan, omissa oloissaan. Roosa on vähän kuin tienraivaaja niissä tunnepuolen asioissa. Mä olen itse ´päässyt´ tulemaan helpommalla takana, pallottelemaan hänen kanssaan omia tuntemuksiani. Siinä olen ollut todella kiitollisessa asemassa. Vaikka yhteistä polkua mennään, niin vähän eri vaiheessa.”

Jesse kertoo ajatuksen lopullisesta lapsettomuudesta kulkevan usein surun kanssa käsikkäin.

”Se ajatus tuntuu hyvin lopulliselta. Siinä kohtaa alkaa jokin uusi juttu, jokin uusi elämänvaihe. Vielä sen ajatteleminen on vaikeaa. Selvää kuitenkin on, että tahattoman lapsettomuuden kokemus tulee joka tapauksessa kulkemaan mukana aina. Tavalla tai toisella. Kävi miten kävi, me ollaan me.”

Lahtelainen Jesse Reponen on käynyt puolisonsa Roosa Reposen kanssa lapsettomuushoidoissa yli neljän vuoden ajan. Hän kokee puolison surun seuraamisen olevan prosessin raskain asia. “Oma suru on helpompi kantaa, koska sen tuntee omassa kehossa. Toisen surun vain aistii. Suru voi tulla koska vain ja ottaa vallan, vähän sellaisissa hämmentävissäkin hetkissä.” He kumpikin kuuluvat Simpukan hallitukseen.

Arvokkaita kohtaamisia

Jesse ja Roosa Reponen jakavat kokemuksiaan kokemusosaajina myös Instagramissa. He ovat jo aikaisessa vaiheessa halunneet olla avoimia lapsettomuudestaan – alkuvaiheessa perheelle ja ystäville, myöhemmin yhä laaja-alaisemmin sosiaalisessa mediassa.

”Se on tuonut ainakin itselle tosi paljon arvokkaita kohtaamisia, uusia ajatuksia, tärkeitä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa. Ehkä se on myös tuonut ihmisille toivoa, vertaistukea.”

Jesse kokee, että aktiivinen sosiaalisen median teko yhdessä puolison kanssa on luonut myös heidän välilleen avoimempia keskusteluja. Hän painottaa, että someen ei koskaan laiteta suodattamatta mitään, vaan avoimuuden edelle menee aina vastuullisuus.

”Eihän me koko ajan siellä puhuta lapsettomuudesta. Lähtökohtana on, että some on yhtä aitoa kuin arki. Meidänkin arjessa tapahtuu montaa asiaa samaan aikaan, ja yksi niistä on tahaton lapsettomuus.”

Parhaita avoimuuden mukanaan tuomia kohtaamisia ovat Jessen mukaan olleet sellaiset, kun esimerkiksi työkaveri tai muu tuttu on tullut avautumaan omasta tahattoman lapsettomuuden kokemuksestaan. Tällaisia kohtaamisia tulee usein, ja yllättävissäkin tilanteissa. Jesse arvelee sen kertovan siitä, miten yleistä tahaton lapsettomuus lopulta on.

Opin polku

Usein sanotaan, että tahaton lapsettomuus on yksi aikuisiän suurimmista kriiseistä. Myös Jesse pystyy tämän allekirjoittamaan. Hän pohtii, että asiaa kokemattomat eivät ehkä ymmärrä siihen liittyvien tunteiden syvyyttä.

”Olen oppinut ainakin sen, että lapsi ei ole koskaan itsestäänselvyys. Ihan liian moni joutuu lopulta kulkemaan vaikean tien lapsiperheellistymiseen. Pitäisin todella tärkeänä, että lapsiperheellistymisestä käytäisiin enemmän laadukasta yhteiskunnallista keskustelua. Esimerkiksi armeijaikäisille voitaisiin jakaa enemmän tietoa hedelmällisyydestä tai perheellistymisen moninaisuudesta.”

Jesseä turhauttavat kliseiset tsemppaukset ja pyytämättä annetut neuvot. Joku saattaa ajatella auttavansa kertomalla omia tai kaverin onnistumistarinoita. ”Kyllä se siitä vielä” -tyyliset korulauseetkaan eivät ole omiaan kohentamaan tahattomasti lapsettoman mielialaa.

”Miksi ei vaan voi todeta että hei, mä oon tosi pahoillani sun puolesta, ikävässä tilanteessa oot, jaksamista tosi paljon.”

Jesse summaa viiden vuoden matkan sanoen, että se on kasvattanut enemmän ja nopeammin kuin ilman tällaista prosessia olisi ollut mahdollista. Se on opettanut ja antanut, mutta myös ottanut paljon.

Vapaaehtoistyöstä vastapainoa

Jesse Reponen toimii Simpukan hallituksen varapuheenjohtajana, ja haluaa olla aktiivisesti mukana yhdenvertaistamassa lapsettomuushoitoprosesseja.

Jessen elämään vapaaehtoistyö on tullut Roosan mukana, joka on toiminut koulutettuna kokemusosaajana ja lukuisissa muissa vapaaehtoistehtävissä jo yli kymmenen vuotta.

Jesse on kouluttautunut myös kokemusosaajaksi keskiössään erityisesti tahaton lapsettomuus ja arki harvinaisomaisena. Hän näkee vapaaehtoistyön todella antoisana ja merkityksellisenä. Se on väylä hyödyntää omia kokemuksia esimerkiksi palveluiden kehittämisessä. Lisäksi se tuo vastapainoa työelämään ja muihin vapaa-ajan harrastuksiin.

”Se voi olla monelle ainut tapa jakaa niitä omia ajatuksia ja tuntemuksia toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. On ilo huomata, että myös ammattilaiset tiedostavat kokemusosaajien merkityksen yhteisessä kehittämisessä entistä laaja-alaisemmin.”

Jesse jatkaa, että rahoitusleikkausten vuoksi vapaaehtoistyön merkitys korostuu. Vapaaehtoisten työpanos auttaa turvaamaan jatkuvuuden ja kehittämään toimintaa.

Toimiminen vapaaehtoisena eri yhdistyksissä ja järjestöissä on hänelle tärkeä tapa vaikuttaa kolmannella sektorilla laaja-alaisesti.

Jessellä on vahva kokemus hallitustyöskentelystä sekä yhdistystoiminnan että työelämän kautta. Hän on myös kouluttautunut hallitusammattilainen. ”Simpukan kokouksissa osallistetaan hallituksen jäseniä ja pohditaan yhdessä asioita. Koen, että saan tarkastella toimintaa sekä yksityisen että kolmannen sektorin näköalapaikoilta. Näissä monipuolisissa rooleissa olen huomannut, että molemmilla tahoilla olisi opittavaa toistensa vahvuuksista.”

Jesse Reponen toivoo lapsettomuushoitoja tekeviltä ammattilaisilta myös miehen huomioimista: ”Huomioikaa minut puolisona, huomioikaa minut lapsettomana – huomioikaa minut yhdenvertaisena. Emme elä 60-luvulla – tässä ajassa lasta hoitaa ihminen, ei sukupuoli. Myös minulla on yhtäläinen oikeus sekä saada tietoa lapsettomuusprosessistamme että hoitaa siihen liittyviä asioita. Vaimoni ei ole sihteerini, ettehän vaadi häneltä mitä tahansa.”

Älä jää yksin

Reposet puntaroivat, mihin suuntaan otetaan seuraava askel. He ovat pohtineet kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, esimerkiksi yksityisen puolen hoitoja, adoptiota ja sijaissynnytystä.

Adoptiosta tekee haastavan se, että samaan aikaan ei voi käydä sekä lapsettomuushoidoissa että adoptioneuvonnassa. Tällä pyritään turvaamaan sitoutuminen adoptioprosessiin sekä adoptoitavaan lapseen, joka on hylkäämistrauman vuoksi aina erityislapsi. Lisäksi oman haasteensa tuo Roosan harvinaissairaus, joka saattaisi estää adoptiojonoon pääsemisen.

Sijaissynnytykset eivät ole olleet mahdollisia Suomessa enää vuoden 2007 jälkeen hedelmöityshoitolain tullessa voimaan. Sijaissynnytysjärjestelyihin ulkomaille lähteminen ei ole laitonta, mutta niihin liittyy monia huomioon otettavia asioita sekä mahdollisia huolenaiheita.

“Tiettyjen maiden kautta sijaissynnytyksessä voisimme mahdollisesti edetä, mutta sijaissynnytysten korkea hinta ja monet muut erityispiirteet huolestuttavat. Harvinaiserityisen lapsettomuusprosessimme myötä olen oppinut, että sijaissynnytys voi olla ainoa mahdollisuus lapsiperheellistymiseen joissakin tilanteissa. Kaikilla, jotka lasta toivovat, tulisi olla yhdenvertainen mahdollisuus lapsiperheellistymiseen.

Simpukka on aktiivisesti nostanut aihetta esiin isoihin mediakanaviin, ja tehnyt yhteistyötä muiden perhejärjestöjen kanssa asian eteenpäin viemiseksi.

Jesse Reponen lähettää lämpimät terveisensä samaa läpikäyville: ”Olen tosi pahoillani, näen ja tunnen teidät. Rohkaisisin olemaan avoimia ja luomaan keskusteluja. Älkää pitäkö asioita itsellänne, se voi olla jopa vahingollista. Ammattilaisilta saatava psykososiaalinen tuki on tärkeää, vertaistukea unohtamatta. Simpukalla on monia vertaisryhmiä, joihin kannattaakin lähteä mukaan matalalla kynnyksellä.”

Jesse Reponen

39-vuotias Lahden tiedepuiston toimitusjohtaja ja kevytyrittäjä, joka tarjoaa valokuvaus- ja podcast-palveluita.
Puoliso Roosa Reponen, 33.
Motto: Kaiken keskiössä on ihminen
Instagramissa muun muassa tahattomaan lapsettomuuteen liittyvää vaikuttamistyötä: @reponenjesse ja @reponenroosa

Miesten lapsettomuuteen liittyviä haastatteluita

Lue lisää miesten lapsettomuuteen liittyviä haastatteluja ja uutisia tilaamalla Simpukka-lehden. Muutamia haastatteluja voit lukea myös täältä:

Leo Rantanen ja Ronja Kataja: ”Olemme tässä yhdessä” Simpukka-lehti 2/2025.
Henkilöhaastattelussa lapsettomuuslääkäri Eero Varila: Lasta toivovien auttaminen on luottamustehtävä Simpukka-lehti 1/2025
Jaakko Mustakallio: Miehen rooli jää melko näkymättömäksi lapsettomuuskeskusteluissa Simpukka-lehti 3/2024.
Lapsensa synnyttänyt transmies Nooa Sammalkäpy ja tuottaja Ina Mikkola: ”Jokaisella on oikeus toivoa lasta” Simpukan verkkosivut 4.7.2024.
Sijaissynnytys Kolumbiassa toi Lukan syliin Simpukka-lehti 4/2023.
Miehen lapsettomuudesta kertonut Pyry Young: Vertaistuen antaminen on tärkeää ja Simpukan vapaaehtoinen Pyry Young valittiin Kansalaisareenan vuoden 2023 vapaaehtoiseksi Simpukan verkkosivut 5.12.2023.
HIM-yhtyeessä soittanut Juska Salminen: Lopetimme laskemisen, kun lapsettomuushoitoihin oli mennyt 40 000 euroa Simpukka-lehti 3/2023.
Transvaikuttajat Mona Bling ja Mio Kivelä: Olisimme molemmat ihan älyttömän hyviä vanhempia Simpukka-lehti 2/2023.
Aarne Koskimies: Vuosikymmenet lapsettomien apuna Simpukka-lehti 1/2023.
Hennariikka ja Ville Niinistö: Suomi ei priorisoi lasten saamista Simpukka-lehti 4/2022.

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on Suomen ainoa tahattoman lapsettomuuden vertaistuki- ja asiantuntijaorganisaatio. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. Simpukka pitää lapsettomien puolia ja työskentelee sen eteen, että huomenna asiat olisivat paremmin.

Sote-alan järjestöihin kohdistuu massiivia rahoitusleikkauksia. Simpukan työn jatko on epävarmaa. Tule rinnallemme seisomaan ja tukemaan tahattomasti lapsettomien hyvinvoinnin eteen tehtävää työtä.Emme pärjää enää yksin! Liittymällä Simpukan jäseneksi saat sähköisen Simpukka-lehden luettavaksi neljä kertaa vuodessa sekä yhteistyökumppaneiden tarjoamia jäsenetuja.