Sallin tarina – Simpukan valokuvanäyttely

“Perheeseemme kuuluu minun lisäkseni puolisoni Annika ja lahjasoluilla alkunsa saanut 5-vuotias lapsemme Felix sekä kaksi rescuekoiraa ja kolme kissaa. Elämme Kirkkonummella Veikkolassa rauhallisessa ympäristössä, lähellä luontoa. Arkemme rakentuu tavallisista asioista: perhepäivähoidosta, töistä, yhteisistä ulkoiluista koiriemme kanssa Nuuksion metsissä sekä yhdessä vietetystä ajasta perheenä. 

Toiveissamme on vielä toinen lapsi, ja ajatus perheen kasvamisesta elää mukana arjessa. Nyt meitä ei ole vain kaksi aikuista toivomassa, vaan myös lapsemme toivoo kovasti sisarusta.  

Perheessämme parasta on turvallisuus ja rakkaus. Meillä jokainen saa olla oma itsensä, ja lapsellamme on kaksi vanhempaa, jotka ovat hänelle läsnä ja sitoutuneita. Arvostamme avointa keskustelua, huumoria ja sitä, että tuemme toisiamme myös vaikeina hetkinä. Perheemme vahvuus on kyky kohdata asioita yhdessä.  

Sateenkaariparina jouduimme heti kohtaamaan sen tosiasian, ettei lapsi voi saada alkua ilman lääketieteellistä apua ja lahjasoluja. Hoitoihin hakeutuminen toi mukanaan odotusta, epävarmuutta ja myös surua siitä, ettei lapsen saaminen ole meille itsestäänselvyys. Prosessiin sisältyi paljon pettymyksiä ja toivoa, mutta lopulta valtavaa kiitollisuutta, kun toiveemme lapsesta toteutui useamman vuoden hoitotaipaleen jälkeen. Olemme äärettömän kiitollisia lahjoittajalle sukusoluista, joita ilman meillä ei olisi lastamme. Meille on aina ollut tärkeää, että lapsi on saanut kasvaa tietoon taustastaan ja saa itse kasvaessaan päättää, mikä merkitys sillä hänelle on.

Tahattoman lapsettomuuden kokemus on syventänyt ja avartanut entisestään perhekäsitystäni. Perhe ei synny vain biologian kautta, vaan tahdosta, rakkaudesta ja sitoutumisesta. Minulle perhe tarkoittaa ihmisiä, joiden kanssa jaan arjen ja elämän suuret hetket.  

Perheemme on kohdattu positiivisesti esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, terveydenhuollossa ja ystäväpiirissä. Usein kohtaamme luontevaa suhtautumista ja aitoa kiinnostusta ilman ennakkoluuloja. Nämä tilanteet vahvistavat tunnetta siitä, että olemme osa yhteiskuntaa siinä missä muutkin.  Kurjia kohtaamisia on ollut lähinnä oletusten tasolla: lomakkeissa, joissa on vain äiti ja isä, tai kysymyksissä, jotka paljastavat tiedon tai ymmärryksen puutetta. Joskus kohtaamme myös hiljaista hämmennystä tai varovaisuutta, mikä tuntuu ulkopuolisuutena, vaikkei se olisi pahantahtoista.  

Jotta perheemme kaltaiset monimuotoiset perheet voisivat kokea olevansa arvostettuja ja tunnustettuja, tarvitaan yhteiskunnalta tahtoa kohdata perheet sellaisina kuin ne ovat. Kun kieli, rakenteet ja palvelut huomioivat perhemuotojen kirjon, ja kun perheitä kuvataan moninaisina esimerkiksi mediassa ja opetuksessa, syntyy tunne yhdenvertaisuudesta. Avoin keskustelu ja tiedon lisääminen auttavat purkamaan ennakkoluuloja ja vahvistavat kokemusta siitä, että jokainen perhe on yhtä arvokas.”

Teksti Salli. Kuvassa Annika (vas.), Felix ja Salli. Kuvaaja Jesse Reponen.

Minun perheeni – tahattomasti lapsettomien perhetarinoita -valokuvanäyttely

Elinan tarina on osa Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n Minun perheeni – tahattomasti lapsettomien perhetarinoita -valokuvanäyttelyä, joka kertoo 18:n tahattomasti lapsettoman perheen tarinan. 

Valokuvatut henkilöt kertovat kuviensa ja tarinoidensa avulla, keitä heidän perheisiinsä kuuluu, millainen lapsettomuuden polku heillä on ollut, miten lapsettomuuskokemus on vaikuttanut heidän perhekäsityksiinsä sekä miten he toivovat yhteiskunnan suhtautuvan heidän perheisiinsä. 

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n digitaalisessa valokuvanäyttelyssä on mukana lasta toivovia ja lapsen saaneita sekä lopullisesti lapsettomia, joilla lapsen saamisen yrittäminen on täysin ohi eikä syvästä toiveesta huolimatta lasta tullut perheeseen mitään reittiä. 

Mukana on yksin, puolison kanssa ja lemmikin kanssa asuvia henkilöitä. Lapsiperheellistyneistä on mukana nais-miespareja, sateenkaaripareja ja itsellisiä vanhempia. Lapsiperheissä lapset on saatu syliin uusperheellistymisen, adoption tai lahjasoluhoitojen avulla. Näyttely laajentaa perhekäsitystä myös ystävistä muodostuvien perheiden kuvilla. 
Itsekin tahattoman lapsettomuuden kokeneet valokuvaajat Eeva-Maria Brotherus, Jesse Reponen, Viivi Selin ja Heidi Vehviläinen kuvasivat henkilöt alkuvuodesta 2026 eri puolilla Suomea. Valokuvaajat osallistuivat kampanjaan vapaaehtoistyönä.

Tutustu valokuvanäyttelyyn sivulla Simpukan valokuvanäyttely.

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on tahattomasti lapsettomien ja lahjasoluperheiden yhteisö ja asiantuntijaorganisaatio, joka edistää tahattomasti lapsettomien ja lahjasoluperheiden asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. 

Tue Simpukan työtä liittymällä Simpukan jäseneksi. Lue lisää: Simpukan jäsenyys.