Tuulamarian tarina – Simpukan valokuvanäyttely

“Muistan jo nuorena nähneeni unen, jossa sain lapsen. Herätessä ajattelin jostain syystä jo tuolloin, että äitiys ei olisi minulle mahdollista tai haave olisi hyvin kaukainen. Aikuisiällä toive äitiydestä kypsyi vahvemmin joskus alle 30-vuotiaana, mutta silloin en kokenut olevani vielä valmis äidiksi elämäntilanteen tai sopivan kumppanin puuttuessa. 

Noin 30-vuotiaana kaipuu vanhemmuuteen vahvistui ja mietin jo tuolloin myös itsellisen vanhemmuuden vaihtoehtoa. Muutaman vuoden päästä olin suhteessa uusperheessä, jossa kumppanille oli tehty vasektomia. Tämän vuoksi toteutetut ja rankoiksi osoittautuneet hedelmöityshoidot kuitenkin epäonnistuivat. Samaan aikaan minulla oli todettu myös yllättäen endometrioosi, jota hoidettiin voimakkaalla sivuvaikutuksia aiheuttaneella hormonihoidolla ennen hedelmöityshoitoja.

Parisuhteesta eron jälkeen aloin miettimään yhä vakavammin mahdollisuutta kokeilla raskautumista yksin itsellisenä lahjasiittiöiden avulla. Aiemmin todettu endometrioosi ja sen esiintyminen etenevänä munasarjoissa vahvisti pelkoani lapsitoiveen kariutumisesta ja aikapainetta loi myös ikäni. Kävin läpi myös surua siitä, että en saisi jakaa mahdollista vanhemmuutta. 

Sain lähetteen itsellisenä hoitoselvittelyihin Taysin hedelmöityspoliklinikalle. Olin tuolloin 36-vuotias. Muistan puhelun ja sen jälkeisen tunteen minulle löytyneestä siittiölahjoittajasta ikuisesti! 

Prosessi oli tunteikas, mutta toiveikas. Hedelmöityshoitoja ennen toteutettiin taas useamman kuukauden ajan kestänyt hormonihoito endometrioosin hoitoon, jossa oma hormonitoiminta ajettiin alas. Tämän jälkeen toteutettu IVF-hoito johti onnekkaasti raskautumiseen keväällä 2023. Lapseni on nyt kaksi- ja puolivuotias ja olen itse vielä hetken 39-vuotias. Koen syvää kiitollisuutta raskautumisen ihmeestä ja pienestä lahjalapsestani!

Toivon, että perhekäsitykset laajenevat yhä eri muotoisina. Itselleni itsellinen, yhden vanhemman perhemuoto on jo arkipäiväinen asia, mutta kaikille se ei sitä vielä ole. Joskus ymmärtämättömyys tai tökerösti valitut sanat ovat satuttaneet, mutta pääosin kohtaamiset ovat tosi positiivisia. Haluan olla osaltani näyttämässä, että perhemuotoja voi olla monenlaisia. Ei ole ´surullinen tarina´, että perheessämme on yksi vanhempi. 

Puhun perhemuodostamme avoimesti ja vastaan kysymyksiin mielelläni tiedon lisäämiseksi, jotta lapseni saisi elää maailmassa, jossa hänen perhemuotonsa on vain yksi monista! Lapseni tulevat kokemukset aiheesta ovat yksilölliset ja hänen omansa, joten kirjoitan vain omasta kokemuksestani.

Toivon tulevaisuudessa myös mahdollista kumppania, mutta myös tämänhetkinen perhemuoto on meille juuri sopiva ja iso kiitollisuuden aihe. Elämään kuuluu myös rankkoja hetkiä, ja joskus koen surua tai kaipausta siitä, millaista olisi jakaa vanhemmuus. Onni on, että arjessamme on tärkeitä ja läheisiä ihmisiä ja vanhemmuus on tuonut elämään niitä lisää. 

Oman ajan saaminen on tosi tärkeää ja kannattelee myös vanhemmuutta. Minua on kuitenkin yllättänyt se, miten paljon kiitollisuus vanhemmuudesta ja merkityksellisyys yhteisessä arjesta kannattelee rankemmissa hetkissä. Välillä pohdin haluaisinko kokeilla saada sisarusta lapselleni jäljellä olevilla pakastetuilla alkioilla, mutta voi olla, että en ole valmis tähän yksin. Yritän suhtautua tähänkin pohdintaan lempeydellä omalla painollaan. 

Tahattoman lapsettomuuden kokemus on tuonut ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja siihen, miten monet voivat jäädä näkymättömiksi tahattoman lapsettomuuden kokemuksen kanssa. Taustat tahattoman lapsettomuuden kokemukselle ovat hyvin monisyisiä. Lapsettomuuden pelko ja epätietoisuus nostivat omalla kohdallani pitkään pintaan muun muassa mielialan laskua, näköalattomuutta ja ajoittain vaikeutta seurata lapsiperheellistyvien elämää läheltä, vaikka olisi halunnut olla läsnä tiiviimmin.

Perheeseemme kuuluu myös 8-vuotias havannankoira Venni. Hän on tärkeä osa perheidentiteettiä! Lapseni eno, kummit ja isovanhemmat ovat todella tärkeitä eri tavoin ja olen kiitollinen heille. Perheessämme parasta ovat läheisyyden hetket, hassuttelut, maailman ihmettely, arki ja yhteiset reissut. Parasta on myös yksinkertaisesti se, että on ollut mahdollista saada tämä perhe! Kiitän lähes päivittäin siittiölahjoittajaa tästä upeasta lahjasta, jonka hän antoi meille, jotta minun oli mahdollista yrittää raskautta ja lapseni sai elämän. On ollut ihanaa saada kokea äitiys ja se on tuntunut ihanan luonnolliselta!” 

Teksti Tuulamaria. Kuvassa Tuulamaria, Venni-koira ja kaksi- ja puolivuotias lahjasoluihme. Kuvaaja Viivi Selin.

Minun perheeni – tahattomasti lapsettomien perhetarinoita -valokuvanäyttely

Tuulamarian tarina on osa Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n Minun perheeni – tahattomasti lapsettomien perhetarinoita -valokuvanäyttelyä, joka kertoo 18:n tahattomasti lapsettoman perheen tarinan. 

Valokuvatut henkilöt kertovat kuviensa ja tarinoidensa avulla, keitä heidän perheisiinsä kuuluu, millainen lapsettomuuden polku heillä on ollut, miten lapsettomuuskokemus on vaikuttanut heidän perhekäsityksiinsä sekä miten he toivovat yhteiskunnan suhtautuvan heidän perheisiinsä. 

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n digitaalisessa valokuvanäyttelyssä on mukana lasta toivovia ja lapsen saaneita sekä lopullisesti lapsettomia, joilla lapsen saamisen yrittäminen on täysin ohi eikä syvästä toiveesta huolimatta lasta tullut perheeseen mitään reittiä. 

Mukana on yksin, puolison kanssa ja lemmikin kanssa asuvia henkilöitä. Lapsiperheellistyneistä on mukana nais-miespareja, sateenkaaripareja ja itsellisiä vanhempia. Lapsiperheissä lapset on saatu syliin uusperheellistymisen, adoption tai lahjasoluhoitojen avulla. Näyttely laajentaa perhekäsitystä myös ystävistä muodostuvien perheiden kuvilla. 
Itsekin tahattoman lapsettomuuden kokeneet valokuvaajat Eeva-Maria Brotherus, Jesse Reponen, Viivi Selin ja Heidi Vehviläinen kuvasivat henkilöt alkuvuodesta 2026 eri puolilla Suomea. Valokuvaajat osallistuivat kampanjaan vapaaehtoistyönä.

Tutustu valokuvanäyttelyyn sivulla Simpukan valokuvanäyttely. Näyttely on avoinna Simpukan verkkosivuilla 9.5.–31.12.2026.

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on tahattomasti lapsettomien ja lahjasoluperheiden yhteisö ja asiantuntijaorganisaatio, joka edistää tahattomasti lapsettomien ja lahjasoluperheiden asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. 

Tue Simpukan työtä liittymällä Simpukan jäseneksi. Lue lisää: Simpukan jäsenyys.